tiistaina, maaliskuuta 17, 2009

Rooman rauniot ja vesiliukumäki

Kuten kaikki Facebook-ystävät jo tietävät, näin siis viime yönä unen. Tässä unessa en joutunut auto-onnettomuuteen, en kuollut, enkä tullut taivaan portille, eikä Pyhä Pietari lausunut siellä kuolemattomia totuuksiaan.

Sen sijaan muistan unen siitä kohdasta, jossa katsoin jostain korkealta alaspäin isoa antiikin kaivausaluetta. Jostain syystä oli itsestään selvää, että kyseessä oli antiikin Rooman rauniot, vaikka näin hereillä ollessa tajuan, että mikään siinä ei erityisesti muistuttanut Forum Romanumia. Ei se mitään.

Raunioiden keskellä oli osittain esiin kaivettu amfiteatteri. Se muodosti eräänlaisen suippenevan kattilan kaivausalueen keskelle. Pyöreän katsomon keskellä esiintymislavalla lauloi tenori ooppera-aariaa. Musiikkikappale ei jäänyt mieleen, eikä sillä ilmeisesti ollut unessa merkitystä.

Katsoin tilannetta todellakin jostain korkealta ja tajusin, että voin zoomata omaa näkökulmaani vierittämällä sormeani jonkin palkin yli vähän samaan tapaan kuin Google Earthissa tehdään. Aloin siis zoomata näkymää poispäin, jolloin teatterin ympärillä oleva laajempi raunioalue alkoi näkyä kokonaisuudessaan. Se oli seetrien reunustama, laaja, hiekkainen alue, jonka ympärillä oli kaupunki katuineen, teineen ja asuinalueineen. 

Kun olin zoomannut riittävän kauas taakse, tajusin, että aivan raunioalueen takana oli iso vesipuisto. Näkymää hallitsi korkea vesiliukumäki ja kirkkaan siniset sävyt. Muistan kiinnittäneeni huomiota perspektiivin vääristymiseen: Miksi vesipuisto näytti olevan lähempänä kuin raunioalue, vaikka se selvästi sijaitsi sen takana? Tenori jatkoi siis lauluaan teatterikuopassa samalla, kun oma tarkkaavaisuuteni kiinnittyi vesipuistoon.

Huomasin olevani vesipuistossa jokin kassi kädessä odottamassa, että lapset saavat liukumisesta tarpeekseen ja tulevat pois. Alue, jossa seisoin, oli jotenkin eristetty varsinaisesta allasalueesta. Se oli puutarhamainen, kivettyjä käytäviä ja istuinryhmiä. Yhtäkkiä huomasin, että muutama saksalainen turisti oli eksynyt vaatteet päällä, siis shortseissa ja sandaaleissa, allasosastolle, eivätkä löytäneet reittiä sieltä pois. Yksi heistä hyppäsi Crocsit jalassa kahluualtaaseen, jossa oli vettä hieman yli polvien korkeuden, ja oikaisi sitä kautta puutarha-alueelle. Muut seurasivat perässä. Viimeinen ei enää ehtinyt perille, kun vartija tuli, tarttui tätä niskasta ja heitti ulos.

Tässä vaiheessa uneen tulee sekavuutta: Ketkä olivat uimassa? Liukumäen alla olevaan ison altaaseen ilmestyi massiivinen kelluva patjahökötys, joka jakautui palasiksi niin, että kukin patjalle kiivennyt sai lasketella virtaa pitkin seuraavaan altaaseen ikään kuin omalla jäälautallaan.

Tarkkailin kaikkea tätä nojaten sillan kaiteeseen. Sitten vesipuisto haihtui ja tilanne siirtyi kaupunkimaisemaan. Tässä vaiheessa uni häiriintyi ja heräsin.

Jollain tavalla uneen liittyi myös se, että olin ottanut kiinni öykkärin, joka oli hakannut koulussa veljentytär Irinaa. Todennäköisesti kyseinen episodi kuitenkin tapahtui ennen Rooman raunioille tuloa. En muista yksityiskohtia enkä sitä, miten ne liittyivät toisiinsa.

 Facebook-kommenteissa tuli jo esiin kontrasti muinaisen (Rooman rauniot) ja nykyisyyden (vesipuisto) välillä. Ehkä siinä oli häivähdys törmäystä korkeakulttuurin ja polulaarikulttuurin välillä. Mitä näistä nyt ylipäänsä pitää ajatella? Unet on unia on unia. End of story.

Ei kommentteja: