keskiviikkona, joulukuuta 03, 2008

Uskovaisten maksuluokat

Kaikkihan tuntevat tuon ehtymättömän kansanviisauden lähteen eli Kirkko ja kaupunki -lehden takasivun mielipideosaston. Tämän päivän lehdessä oli huima avaus: kirkon jäsenmaksun suuruus pitäisi sitoa uskon määrään ("Kirkkoon jäsen- ja kannatusmaksu", Pekka Sirkiä). Tässä mallissa "niillä, jotka eivät ole sitoutuneet sataprosenttisesti evankelis-luterilaisen kirkon opetukseen, vaan enemmän tai vähemmän epäilevät, pitäisi olla mahdollisuus maksaa kirkon jäsenyydestä veroa vähemmän tai ei ollenkaan".

On vaikea sanoa, onko kyseessä kieli poskella heitetty sisäpiirivitsi vai vakavaksi tarkoitettu ehdotus. Tässä on siis kehitteillä malli vähän seutulipun vyöhykemaksujen tapaan. Ne, jotka menevät perille saakka, maksavat täyden maksun. Ne jotka tulevat kyytiin matkan varrelta tai jäävät välipysäkillä pois, maksavat vähemmän.

Ehdotus avaa huimia mahdollisuuksia. Verolippuun voisi merkitä uskonsa määrän, joka voisi olla jotain 100% ja 0% väliltä. Tämä prosenttiosuus vastaisi myös kirkollisveroäyrin suuruutta. Uskon määrä tulisi arvioida vastamaan esimerkiksi tilannetta 31.12. Tämä lisäisi kirkoissa huimasti joulun välipäivien tarjonnan määrää, kun pitäisi pumpata prosentit huippuunsa. K&K joutuisi myös oman taloutensa varmistamiseksi tunnustautumaan "evankelis-luterilaisen kirkon opetukseen" ainakin vuoden viimeisessä numerossa.

Ehkä olisi kuitenkin reilumpaa, että uskon määrä arvioitaisiin vuoden keskiarvoksi. Yksien hyvin kirkkohäiden positiivinen vaikutus pitäisi siis suhteuttaa median ylläpitämän kirkko ja seksi -keskustelun negatiivisiin vaikutuksiin. Kirkon tiedotuskeskus velvoitettaisiin tuottamaan tiedotteita, joiden tarkoitus olisi kääntää median mielenkiintoa kirkon positiivisiin tarjouksiin. Kirkkoherrojen olisi kiivaasti puolustettava kirkon mainetta seurakuntalaistensa lukemissa viestimissä, ettei seuraavana vuonna jouduttaisi lomautuksiin.

Mutta hei, näinhän useimmat kirkot maailmalla joutuvat toimimaan! Niiden kassavirta on riippuvainen yksittäisten seurakuntalaisten sitoutumisen asteesta ja toiminnan kiinnostavuudesta. Suomessa eletään edelleen yhtenäiskulttuurin aikaa.