keskiviikkona, joulukuuta 03, 2008

Uskovaisten maksuluokat

Kaikkihan tuntevat tuon ehtymättömän kansanviisauden lähteen eli Kirkko ja kaupunki -lehden takasivun mielipideosaston. Tämän päivän lehdessä oli huima avaus: kirkon jäsenmaksun suuruus pitäisi sitoa uskon määrään ("Kirkkoon jäsen- ja kannatusmaksu", Pekka Sirkiä). Tässä mallissa "niillä, jotka eivät ole sitoutuneet sataprosenttisesti evankelis-luterilaisen kirkon opetukseen, vaan enemmän tai vähemmän epäilevät, pitäisi olla mahdollisuus maksaa kirkon jäsenyydestä veroa vähemmän tai ei ollenkaan".

On vaikea sanoa, onko kyseessä kieli poskella heitetty sisäpiirivitsi vai vakavaksi tarkoitettu ehdotus. Tässä on siis kehitteillä malli vähän seutulipun vyöhykemaksujen tapaan. Ne, jotka menevät perille saakka, maksavat täyden maksun. Ne jotka tulevat kyytiin matkan varrelta tai jäävät välipysäkillä pois, maksavat vähemmän.

Ehdotus avaa huimia mahdollisuuksia. Verolippuun voisi merkitä uskonsa määrän, joka voisi olla jotain 100% ja 0% väliltä. Tämä prosenttiosuus vastaisi myös kirkollisveroäyrin suuruutta. Uskon määrä tulisi arvioida vastamaan esimerkiksi tilannetta 31.12. Tämä lisäisi kirkoissa huimasti joulun välipäivien tarjonnan määrää, kun pitäisi pumpata prosentit huippuunsa. K&K joutuisi myös oman taloutensa varmistamiseksi tunnustautumaan "evankelis-luterilaisen kirkon opetukseen" ainakin vuoden viimeisessä numerossa.

Ehkä olisi kuitenkin reilumpaa, että uskon määrä arvioitaisiin vuoden keskiarvoksi. Yksien hyvin kirkkohäiden positiivinen vaikutus pitäisi siis suhteuttaa median ylläpitämän kirkko ja seksi -keskustelun negatiivisiin vaikutuksiin. Kirkon tiedotuskeskus velvoitettaisiin tuottamaan tiedotteita, joiden tarkoitus olisi kääntää median mielenkiintoa kirkon positiivisiin tarjouksiin. Kirkkoherrojen olisi kiivaasti puolustettava kirkon mainetta seurakuntalaistensa lukemissa viestimissä, ettei seuraavana vuonna jouduttaisi lomautuksiin.

Mutta hei, näinhän useimmat kirkot maailmalla joutuvat toimimaan! Niiden kassavirta on riippuvainen yksittäisten seurakuntalaisten sitoutumisen asteesta ja toiminnan kiinnostavuudesta. Suomessa eletään edelleen yhtenäiskulttuurin aikaa.

4 kommenttia:

Niko L. kirjoitti...

"K&K joutuisi myös oman taloutensa varmistamiseksi tunnustautumaan "evankelis-luterilaisen kirkon opetukseen" ainakin vuoden viimeisessä numerossa."

Olisi niillä siinä pinnistämistä.

Ja sitten vielä tekninen huomautus: kun mainittu mielipidekirjoitus on saatavilla netissäkin, niin olisi varmaan asiaankuuluvaa tarjota linkki.

KYLVÄJÄN viestintä Myllyniemi kirjoitti...

Minulla olisi nykyään mahdollisuus uskoa enemmän, kun olen vakuítuisessa kokopäiväisessä työssä, mutta freelance-toimittajana ollessani olisi ollut aikoja, jolloin ei olisi ollut varaa uskoa kovinkaan paljona, tai ei olisi ainakaan ollut varaa tunnustaa uskoaan.
No, tietysti tuo on vain rahaa.

miina kirjoitti...

Hei Arto!

Kävisikö tuossa mahdollisesti niin, että köyhä antaisi vähästään, mutta rikas ei paljostaan? Jaa, en tiedä.

Vielä kun prosentit olisivat julkiset heti vuoden alussa... Voisi katsella naapurin prosentit samalla.... Avaisi mahdollisuuden panostaa heikoimman prosentin seurakuntalaisiin vai pitäisikö panostaa niihin, jotka enemmän maksavat?

hyvää itsenäisyyspäivää

pikkupappi kirjoitti...

Mielenkiintoinen näkökulma. Oon itsekin joskus miettiny sitä, onko luterilaiset papit liian turvassa kuukausipalkkansa kanssa. Toisaalta turvattu elanto ei houkuttele mielistelemään seurakuntaa opetuksillaan. Toisaalta taas huoli palkan alenemisesta saattaisi motivoida uudistamaan toimintaa vanhojen tuttujen juttujen pyörittämisen sijaan. Hankala juttu. Katsotaan, kuinka lähivuosina käy, jos paljon puhuttu kirkosta eroaminen jatkuu.