torstaina, joulukuuta 11, 2008

Shalom le-Jisra'el

(RadioDein päivän blogi 12.12.2008 ennakkonäytäntönä tämän blogin lukijoille...)

Kulmalan Markon tuotantoyhtiö Insano on tehnyt tv-dokumentin Hebronista, Israelista. Dokumentti näytetään MTV3:lla joulupäivänä klo 15.45. Sen nimi on ”Ja ihmisillä hyvä tahto”. Päähenkilö on nuori, vasta 26-vuotias, entinen Israelin puolustusvoimien kersantti Yehuda Shaul. Yehuda oli eilen puhumassa Vanhassa kirkossa. Väkeä oli paikalla pari-kolmekymmentä, suurin osa Kirkon ulkomaanavun hardcore-kannattajia. Mielenkiinoinen tilaisuus, varsinkin päätös, mutta ei siitä tässä sen enempää. Tai sen verran kuitenkin, että Minna Leppänen ja Mikko Helenius esittivät aivan lopuksi huiman tulkinnan adventtihymnistä O Come, O Come, Emmanuel.

Yehuda kertoi kokemuksiaan ja näytti valokuvia. Yhdessä kuvassa oli tiiliseinään kiinnitetty juliste, jossa oli heprealaista tekstiä. Juliste kertoi sotilaan tehtävän miehitetyillä alueilla. Siinä sanottiin, että pitää osata nähdä kuka on ystävä ja vihollinen, tulee ymmärtää ero hyvän ja pahan välillä.

Olen lukenut 1. Mooseksen kirjan alun varmasti kymmeniä kertoja. Myös sen kohdan, jossa kerrotaan kuinka Jumala asetti ihmisen paratiisiin ja antoi hänelle syötäväksi kaikki paratiisin hedelmät, paitsi hyvän ja pahan tiedon puun hedelmän. ”Sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma”, Jumala varoitti ihmistä.

Yhtäkkiä tämä ihmisen traagista olemusta kuvaava kertomus sai mun mielessä aivan uuden merkityksen. Ihmisellä on eettinen taju; me osaamme erottaa toisistaan hyvän ja pahan. Mä olen aina ajatellut, että se on siunaus. Että ongelmat johtuu siitä, että ei osata riittävän hyvin erottaa toisistaan hyvää ja pahaa. Mutta luomiskertomushan opettaa täysin päinvastoin! Eettisen tajun mukana tuleekin kirous ja kuolema. Ihminen alkaa leikkiä jumalaa, jakelemaan tuomioita, jakamaan toisia ihmisiä ystäviin ja vihollisiin.

Tämä on hankala asia, koska eettinen taju on Raamatun mukaan selvästi Jumalan ominaisuus ja sellaisenaan hyvä. Jumala tietää eron hyvän ja pahan välillä. Ja ihminen tietää sen myös. Mutta jostain syystä ihmisen käsissä tämä taju muuttuu kuolemaksi. Se on ihmisen tragedia. Yrittäessään tulla jumalaksi, hän vajoaa kuoleman tielle. 

Ihmiskunta tarvitsee ratkaisun, joka menee pidemmälle kuin politiikka, moraali tai etiikka. Jotain sellaista, joka samaan aikaan säilyttää jumalallisen oikeudenmukaisuuden, mutta ottaa huomioon ihmisen heikkouden. Juuri tästä joulussa on kysymys. Jumala lähettää toisenlaisen ratkaisun. Armon, totuuden ja uuden luomisen. Siksi me rukoillaan rauhaa Israelille. Messias tulee.

3 kommenttia:

Marko kirjoitti...

Tämä on kyllä sellainen oivallus, että vetää hiljaiseksi. Ymmärrys hyvästä ja pahasta on hyvän ja pahan juuri. Tässä on kyllä pointtia.

"Älkää tuomitko, että teitä ei tuomittaisi." Onko tämä samaa ajatuskaarta?

Siitä olen täysin samaa mieltä, että Lähi-Idän ongelmien ratkaisu ei olekaan poliittinen tai eettinen. Kuten tilaisuudessa puoliksi vitsailin, se on enemmän lääketieteellinen. Siellä on menossa sukupolvien mittainen ehdollistuminen (addiktoituminen) tiettyyn käyttäytymiskaavaan. Tästä seuraa massa-addiktio, siis jonkinlainen joukko mielen häiriö joka periytyy. Addiktioita korjataan niin että ensin myönnetään voimattomuus addiktioon nähden ja sitten pyydetään apua.

Oleellinen juttu on tässä kysyä, mikä se addiktio itseasiassa on? Siis ihan tarkalleen, mihin ollaan addiktoiduttu ja mitkä tekijät sitä vahvistavat.

Arto kirjoitti...

Kiitos, Marko. Avasit ison tematiikan, johon tekee heti mieli heittää pari hajanaista ajatelmaa. Ihmisellä siis näyttää olevan taipumus muodostaa mielihyvää tuottavista asioista tapoja, jotka alkavat hallita ihmistä. Eikö niin, että moraali ja etiikka ovat samanlaisessa suhteessa toisiinsa? Etiikka on tajua oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta. Moraali on eettisen tajun perusteella syntynyt oikean käyttäytymisen malli (lat. mos, mores = ohje, sääntö, tapa, tottumus). Hyvän tavan ja addiktion erottaa siitä, että hyvän eteen pitää ponnistella, addiktio pitää huolen itsestään. (Hedelmien syöntiin ei kuulemma voi tulla addiktiota, suklaaseen voi.) Voisko tätä ajatuskulkua jatkaa isoihin kysymyksiin kuten valtaan? Lähimmäisen rakastamiseen ei voi addiktoitua, vallankäyttöön voi. Synti (taipumus pahaan) hallitsee luonnollista ihmistä, vaikka tämä pyrkii hyvään. Siksi moraali taipuu piileväksi hedonismiksi. Siksi ihmisen pitää syntyä uudesti, ylhäältä. Se tapahtuu kuolemalla vanhalle (voimattomuuden myöntäminen, vanhan ihmisen hautaaminen kasteessa). Uudestisyntynyt ihminen ei ole vapaa addiktioista, mutta ne eivät enää määrittele hänen päämääräänsä...

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Arto tuosta levon evankeliumista 12.12.08.Papin suusta odotetaankin opetusta.Mielelläni seuraan näitä blogi ym opetussivuja kun löysin ne.Ihmisenä minulle ovat tärkeimpiä kommentteja olleet kun joku ystävä on arvostellut elämään suhtautumistani.Tai tekojani.Se on tuntunut välittämiseltä jälkeenpäin.