perjantaina, joulukuuta 26, 2008

Joululaulujen parhaat väärinymmärrykset

Tiedättehän, että lapset – ja miksei aikuisetkin – ymmärtävät laulun sanat joskus hassusti väärin. Tai ei välttämättä väärin, vaan toisella tavalla. Esimerkiksi kun meidän esikoinen oli vielä pieni tarhalainen, siellä laulettiin laulua ”Aleksille taikinaa”. Jostain syystä ajatus muuttui Siirin mielessä rentouttavaan hierontaan viittaavaksi lauseeksi ”ole sinä taikina”.

Joululauluissa on omat klassikkonsa. Kun asuimme viisi vuotta sitten Orapihlajatiellä, silloin nelivuotias Alissa keksi tutusta laulusta, että Jeesus asuu siinä ihan lähellä, Enkelparventiellä. Itselläni kesti pitkään päästä eroon traumasta, joka liittyi tuttuun virteen Maa on niin kaunis. Miksi vain miesten polvet vaipuvat unholaan? Se tuntui pienestä pojasta jotenkin kohtuuttomalta. Ja isot miehet näyttivät laulavan sitä ihan sydämensä kyllyydestä välittämättä ollenkaan, että he ovat laulullaan luomassa hirvittävää sukupuolten välistä kuilua. Kunnes kasvettuani vähän isommaksi opin vihdoin ymmärtämään, miksi naisten polvet eivät vaivu unholaan. Ymmärsin, että kuulija päättää, miten hän haluaa sanat kuulla ja ymmärtää.

Tänä jouluna tein uuden oivalluksen, joka ei tosin ole ihan yhtä hauska, mutta mainittava kuitenkin. Kaikkihan muistavat Juhanin ja Liisin joulukirkosta kertovan laulun, joka alkaa ”kello löi jo viisi”. Viideltä herääminen ei tunnu ajankohtaiselta, kun joulukirkot alkavat nykyään kahdeksalta tai myöhemmin. Sitä paitsi olimme kirkossa jouluyönä, mikä on vuosi vuodelta verottanut jouluaamun suosiota. Eikä kirkkoon pääse reellä, kun Aleksanterinkadun lämmitetty katukiveys sulattaa putoilevat hiutaleet alkuunsa. Senaatintorilla ei näy muuta valkoista kuin itse Tuomikirkko. Mutta yhdessä kohdassa laulu toimii: ”Mäenrinteen alla talo törröttää. Joka ikkunalla kaksi kynttilää.” Tuomiokirkonmäen alla todellakin törröttää valtioneuvoston linna, jonka jokaisen ikkunaruudun takana loistaa kaksi kynttilää.

Se taas kertoo minulle jollakin salatulla tavalla :-) siitä, että Suomessa joulu tulee kaikille, riippumatta uskovaisuuden asteesta. Jopa niille, jotka ajattelevat, että joulu on vain kulttuurinen sillisalaatti tonttuineen, lahjoineen ja kuusipuineen. Joulua voi ja ehkä pitääkin vastustaa kulutusjuhlana ja hössötyksenä, mutta joulu ei ole riippuvainen reestä, lumesta, joulukirkon ajankohdasta tai edes joululaulujen sanojen ymmärtämisestä. Jeesus-lapsi tekee joulun. Sen ymmärtää jopa aikuinenkin.

3 kommenttia:

ville tikkanen kirjoitti...

itse en millään alakoululaisena ymmärtänyt, miten voi olla "ihana sielujen toiviotie". luulin, että sielu on sama kuin suoli...

Arto kirjoitti...

Hmm... suolien toiviotie on mielenkiintoinen meemi näin toisen joulupäivän iltana... :-)

Anonyymi kirjoitti...

Hauskaa että joku sentään kiinnittää huomiota teksteihin. Olen muusikkona joutunut pohtimaan tuota tekstipuolen sisältöä. Olkoon tämä vaikka rakentavaksi esimerkiksi kaikille gospel- ym. lauluntekijöille.

a) Tekstin ja melodian välillä ei toisinaan ole mitään yhteyttä. Lukekaapa teksti virteen "On riemu kun saan tulla..." ja laulakaa melodia ilman sanoja, ja miettikää minkälaista tunnelmaa se melodia itsessään luo.

Kaikella kunnialla... Se kokonaisuus suksii.

b) kirkkokansa laulaa niin että holvit kaikaa: "Lasken matkaan leijan kauneimman..."

Miettiikö kansa yhtään mitä laulaa? Laulun sisältöhän on nykykielellä täysin ilmeinen, etenkin kun teksti ja melodia on nk. uutta tuotantoa. Tämän päivän puhekieli pitäisi olla tuttua. Eri asia olisi jos puhuttaisiin "Mikki-Hiiri mättähältä mättähälle..." tai Telefooni Afrikassa: "häntä pannaan toiseen korvaan" joiden vulgaarius on lähinnä ajan tuomaa kielen uudelleen ymmärrystä.

Olen vakavasti pohtinut, onko laulunkirjoittaja halunnut kokeilla mitä kaikkea kansa on valmis ajattelemattomuudessaan veisailemaan.

Toisinaan hieman hymyilyttää, mitä musiikilla halutaan tehdä ja ilmaista. Siis, hyvä pointti muutenkin kuin jouluna.

J