sunnuntaina, marraskuuta 30, 2008

hooSHA-naa

Tuomiokirkon adventtimessussa oltiin varauduttu siihen, että tuntematon taideopiskelijoiden ryhmä ryntää sisään tekemään provokaation. Ilmeisesti pelko oli täysin turha tai järki voitti impulsiivisuuden, koska seurakunta sai juhlia hyvässä hengessä. Tuli kuitenkin mieleen, että kirkkorauha on aika hauras asia, jonka voi helposti rikkoa. Toisaalta sen olemassaolo kertoo jotain yhteiskunnassa sittenkin vallitsevasta pyhyyden tunnosta.

Olin tällä kertaa messussa ihan penkissä istumassa seurakuntalaisten joukossa ja jossain vaiheessa mieleen tuli, että meidän pitää painattaa tarra, jossa lukee:

OSOITA TUKESI
ainoalle kestävälle vastakulttuurille:
KÄY KIRKOSSA

Kuka haluaa toteuttaa? Ole yhteydessä.

Poikkeuksellisesti iltapäivällä oli hautajaiset, joten päivästä tuli aika täyteläinen, kun Tuomasmessu päättyi vasta 20.15. Huomenna on vapaapäivä: Saaran kanssa ajoharjoituksia, kuntosalille, ystävälounas ja muuta mukavaa. 

4 kommenttia:

miina kirjoitti...

Hei Arto!

Ihanan paradoksaalista. Toivotaan, että ihmiset kävisivät enemmän kirkossa ja kun heitä on tulossa, uusi toive, pysykää mieluummin poissa.

Kirkkoon kuulumattona, silti kirkossa käyvänä, olen heti valmis tarrajuttuun. Jos joku painattaa, pidän vaikka laastarinkorvikkeena ja jakelen lähitaloihin. Onko kotiinkuljetus vai täytyykö itse noutaa?

hyvää joulunodotusta

Arto kirjoitti...

Jeesus oli paradoksien ratkaisemisen mestari ja sanoi muun muassa: "Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan." Todellinen pointti ei siis ole kirkossa käyminen, vaan se, kenen joukoissa seisot.

Anonyymi kirjoitti...

Hei Arto!

Olen miettinyt tuota "jos et ole puolellamme, olet minua vastaan", juttua. Jos on ihan kamala nälkä ja sadan metrin päässä on vastapuolueen vaalikahvit ja ruokaa tarjolla, niin mennäkö sinne vai raahautua oman puolueen tilaisuuteen, jossa on huonommat tarjoilut. Eikö olisi oiva hetki saada vaihtamaan puoluetta?

Olisiko niin, että ensin pitää uskoa, jotta voi mennä kirkkoon hakemaan "ravintoa"? Olen hukassa, kun en ole rippiksen kamalien kokemusten jälkeen Raamatun sanomaan halunnut tutustua. Kirkkoon menen ja papin juttusille jos tarvis tulee, ellei hän yhtäkkiä kieltäydy vastaan ottamasta.

Itse ajattelen asian niin, että tervetuloa, vaikka et ole puolellani, mutta miten voisin auttaa.

-miina-

Arto kirjoitti...

Hyvä, hyvä. Taisin hätäillä ton Jeesus-sitaatin kanssa, koska se oli väärinpäin! Jeesus sanoi:" Joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme." Ja se on ihan eri juttu. Jeesuksen nimessä saa toimia ihan vapaasti, kunhan ei ole Jeesuksen joukkoa vastaan. Toki juuri siksi kirkossa käyminen ei ole se olennaisin asia. Olennaisempaa on toiminnan sisältö, kuten sanot. Tarkkanäköinen huomio! Tosin alkuperäinen paradoksi ei oikeastaan liittynyt tähän, vaan kirkon julkiseen rooliin, jonka kautta se joutuu toisaalta olemaan kohteena kaikenlaisille - paradoksaalisille - odotuksille ja toisaalta sen tulisi välttää määrittelemästä itseään niiden kautta. Jeesus ratkaisi tämän paradoksin osoittamalla sisältöön.