tiistaina, marraskuuta 25, 2008

Hesari meets hiippakuntavaltuusto

Vasta toista nelivuotista istuntokauttaan aloitteleva kirkollisen hallintobyrokratian uusi innovaatio hiippakuntavaltuusto vieraili eilen Sanomatalossa. Ensin pidettiin napakka puolen tunnin kokous, sen jälkeen päätoimittaja Reetta Meriläinen kertoi Hesarin toimituspolitiikasta ja lopuksi saimme asiantuntevan Sanomatalon esittelyn.

Tapaaminen oli hyödyllinen ja se jätti paljon pohdittavaa. Päätoimittaja Meriläinen esitteli lehden linjaa ja vastaili meidän kysymyksiin hyvin sympaattisella tavalla. Onneksi pari muutakin hiipparivaltuutettua käytti useampia puheenvuoroja, että en ollut itse koko ajan äänessä. Olis mulla ollut enemmänkin kysyttävää, mutta joku raja oli pidettävä. Pari ihan merkittävää oivallusta sain mukaani. 1) Että Hesarin näkökulmasta kirkko (ja kaikki mitä siihen mielikuvatasolla liitetään) kuuluu samaan isojen valtainstituutioiden kastiin kuin poliittiset puolueet. Näihin suhtaudutaan siis sellaisella varauksella, että niiden katsotaan aina ajavan jotain omaa valtapoliittista agendaa. 2) Että toimittajan näkökulmasta yksilön mielipide on kiinnostavampi kuin instituution mielipide.

Taustalla häämöttää Eero Erkon ja 1889 perustetun Päivälehden alkuperäinen nuorsuomalainen visio, jossa kirkko ja valtio on erotettu toisistaan ja yksilön mielipiteellä on vapaus tulla ilmaistuksi. Jälkimmäinen ajatus eli yksilön arvo ja mielipiteen vapaus, yksilön puolustaminen instituutioiden vallalta on - tai sen pitäisi olla - myös kristillinen arvo. Ei tietenkään abloluuttisena individualismina, mutta pienimpien ja heikoimpien puolustamisen näkökulmasta. Sikäli kuin kirkko on edustanut tukahduttavaa institutionalismia, sen asema on historian vaiheissa pitänytkin asettaa ykseenalaiseksi.

Kysymys, johon en saanut Reetta Meriläiseltä vastausta (mikä ei johtunut siitä, etteikö hän olisi halunnut vastata, vaan ehkä siitä, että siihen ei ole selkeästi määriteltyä vastausta tai sitä ei ole avoimesti keskusteltu auki) koski alkuperäisen vision ensimmäistä kohtaa ja sen nykyaikaista sovellusta. Mikä on se kirkon tai - oikeammin sanottuna - kristillisen uskon paikka suomalaisessa yhteiskunnassa, jota Sanoma-mediatalo tänään ajaa? Miltä näyttäisi kirkon paikka suomalaisessa yhteiskunnassa, jos Hesari saisi päättää?

Mun oma käsitys on, että kirkko on Hesarille edelleen ongelma. Se on edelleen valtapoliittinen monsteri, jonka asemaa täytyy periaatteessa horjuttaa. Tosin sen valta ei enää ole verrattavissa poliittisten puolueitten valtaan, joten nuorsuomalainen ohjelma on jo saavuttanut tavoitteensa tältä osin.

Yksittäisen kristityn näkökulmasta asetelma on vähän kohtuuton. Kristillinen ajatusmaailma ei saa sille kuuluvaa kohtelua vain ja yksinomaan siitä syystä, että sitä edustaa virallisesti kirkko, joka sattuu kokonsa ja historiansa vuoksi olemaan merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja. Tässä menevät niin sanotusti puurot ja vellit sekaisin. Kirkon instituutioluonteen läpi ja taakse ei osata katsoa siihen kristilliseen elämäntapaan ja ajatusmaailmaan, jolle kirkko viime kädessä perustuu. Koska islaminuskolla ja vapaa-ajattelijoilla ei ole Suomessa institutionaalista asemaa, muslimien ja ateistien asiaa pidetään mieluusti esillä ihmiskeskeisten juttujen muodossa. Prometheus-leireistä kirjoitetaan mielenkiintoisena ja yksilöllisenä ratkaisuna, kun yli 90% ikäluokasta tavoittava rippikoulu saa julkisuutta vain tupakointikiistelyn ja poikkeavuuksien kautta.

Näin se siis menee. Mutta kun asian tietää ja ymmärtää, sen kanssa on toivon mukaan helpompi toimia.

4 kommenttia:

pikkupappi kirjoitti...

Mielenkiintoisia vastauksia Hesarin suunnalta. Jotenkin omasta näkökulmasta hankala ymmärtää, miten kirkon sanoma voidaan niputtaa yhteen poliittisten agendojen kanssa. Toisaalta kirkon historian ja instituutio-luonteen huomioonottaen ymmärrettävää. Sitä kyllä ihmettelen, että nähdäänkö kirkolla tosiaan olevan niin paljon valtaa, että kirkkoa vastaan kannattaa taistella.

pekka vauromaa kirjoitti...

Asia on mielenkiintoinen tarkastelee sitä miltä suunnalta tahansa.
Kirkon tulee valtion sisällä noudattaan valtion lakeja ja asetuksia, sekä valtiolainsäädännön että Jumalan Sanan vuoksi.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että valtion lainsäädäntö olisi Jumalansanan mukainen.
Jokainen voi päätellä mitä se merkitsee, kirkon ja esim hesarin vuoropuhelu ei ole kahden uudestisyntyneen vuoropuhelua vaan se on vaikuttajien vuoropuhelua.

Perusasia Usko on muualla.
Kirkko on uskovien yhteenliittymä, mutta ei uskovan yhteiskunnan suuntaan se joutuu toimimaan kuin mikä tahansa muu ryhmittymä.
Uskovan ei mielestäni kannata paljoa laittaa painoa esim hesarin
julistaman totuuden oikeellisuudelle.
Itse en ole lehteä tilannut enää vuosiin.

Anonyymi kirjoitti...

Arto,
Kysymyksesi oli oivallinen, voisiko sitä selventää toimituksen suuntaan toimituksellisella ratkaisulla? Kirkkoa koskevat uutiset esitellään aina kohdassa Kotimaa (siis kotimaan politiikka). Voisiko niiden oikeampi paikka olla Hesarin kulttuurisivuilla?
Riikka

Arto kirjoitti...

Joo, puhuttiin tästäkin. Oikeasti kirkon asioita ei ole delegoitu vain kotimaantoimitukselle, vaan niitä voidaan käsitellä ja käsitelläänkin vaikkapa kulttuuri- ja kaupunkisivuilla. Ehkä on enemmänkin kyse toimittajien kompetenssisat ja uskalluksesta tarttua aiheeseen. Siihenkin on lupa pyrkiä vaikuttamaan!