sunnuntaina, lokakuuta 26, 2008

Oma ja piispan saarna

Päivä alkoi Tuomiokirkon messusta, jossa saarnasi piispa Mark Hanson. Hän on Suomessa Luterilaisen maailmanliiton eksekutiivikomitean eli hallituksen kokouksessa piispa Eero Huovisen kutsumana. Messuun osallistui LML:n hallituksen lisäksi myös arkkipiispa Paarma ja monia muita merkkihenkilöitä. Ei ollenkaan tuntunut pahalta, että samalla vietetiin Cantores Minores poikakuoron 55-vuotisjuhlaa. Kuoro lauloi taivaallisen kauniisti ja sai messun lopuksi piispan yllytyksestä hienot suosionosoitukset messuväeltä.

Mun rooli oli tulkata piispa Hansonia. Tietysti Hansonin saarna pääsi myös vaikuttamaan omaan saarnaani, jonka pidin illalla Tuomasmessussa. Rakenteellisesti tosin meidän saarnat olivat aika erilaisia ja ajankohtaiset esimerkit eri suunnilta haettu, mutta luulisin, että evankelisessa perussanomassa ei ole eroa.

Tässä Tuomasmessun saarna sellaisena, kuin sen kirjoitin. Eikä puhuttu saarna ehkä paljon tästä poikennut, jos tauotuksia ja painotuksia ei lasketa mukaan. Aluksi sanoin "rakkaat ystävät" ja sitten koin tarpeelliseksi selittää sananvalintaa. Että en sano teitä rakkaiksi siksi, että olisin niin hirveän rakkaudellinen ihminen. Olen aika kärttyinen ja huono monella tapaa, kuten monet tietävät. Mutta saarnaa varten pitää pyytää apua Pyhältä Hengeltä juuri siinä, mitä itsellä ei ole. Ja Agricolassa tänään Pyhä Henki oli paikalla.

Peloista tyyneyteen

Yksi kuntavaaliehdokas keskisuomesta oli valinnut vaalilauseekseen: ”Mottoni: Jeremia 29:7”. Ne, jotka eivät itse ole viitsineet kaivaa esiin kyseistä raamatunpaikkaa, ovat kuulleet sen täällä – ja kaikissa Suomen luterilaisissa jumalanpalveluksissa tänään, vaalipäivänä. ”Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne.” Se on hyvä motto, parempaa saa etsiä.

Jäin miettimään, että mitä jos vahingossa mottoon olisi lipsahtanut edeltävä jae: ”Ottakaa itsellenne vaimot - - ja naittakaa tyttärenne. Lisääntykää, älkää vähentykö!” Sekin on ihan hyvä vaaliteema, mutta toimii ehkä paremmin eduskuntavaaleissa. Tai sitä edeltävä: ”Rakentakaa taloja ja asettukaa niihin asumaan! Istuttakaa puutarhoja ja nauttikaa niiden hedelmistä!” Se sopisi kuntavaaleihin, siinä on kaavoituspoliittinen kannanotto.

Jeremian sanat on tarkoitettu rohkaisuksi Babyloniaan pakkosiirretyille maahanmuuttajille. Älkää jääkö suremaan, vaan tarttukaa uudestaan toimeen. Sanat toimivat rohkaisuna yhtä hyvin oman aikamme pakolaisille ja evakoille. Älkää jääkö haikailemaan menneitä, vaan alkakaa rakentaa tulevaisuutta. Kantaväestön kannalta profeetan viesti on hyvin myönteinen. Paitsi että maahanmuuttajat antavat työpanoksensa yhteiskunnan rakentamiseen, he tuovat siihen myös oman kulttuurisen lisänsä ja rikastuttavat yhteiselämää.

Herra Sebaotin, Israelin Jumalan, viesti Jeremian kautta Babyloniaan siirretyille jerusalemilaisille on siis edelleen ajankohtainen ja toteuttamiskelpoinen ohjelma. Tulee rakentaa asuntoja. Tulee harjoittaa elinkeinoja. Tulee mennä naimisiin ja saada lapsia. Ja tulee rukoilla eli henkisesti sitoutua oman kaupungin ja ympäristön hyvinvointiin.

Mutta kuten jokaiseen kärsittyyn vääryyteen ja sitä seuraavaan rohkaisuun niin tähänkin kuuluu kysymykset: Mihin tällainen optimistinen rohkaisu perustuu ja mihin päämäärään sillä pyritään? Onko tarkoituksena sulauttaa maahanmuuttajat kantaväestöön vai nähdäänkö jossain tulevaisuudessa kuitenkin aika, jolloin vaurastuneet muuttajat voisivat olla uudelleen rakentamassa omaa synnyinmaataan? Vai onko mahdollista, että kyseessä on jonkinlainen uskonnollisen fanaattisuuden salaliitto, jonka tarkoituksena on vaurastumisen ja lisääntymisen kautta ottaa haltuun kantaväestön omaisuus?

Ja tässä me tullaan Jeesuksen sanoihin: älkää pelätkö, pelätkää, älkää pelätkö (Luuk. 12:4-10). Jeesus puhuu peloista kolmessa merkityksessä. Aivan varmasti näillä Jeesuksen sanoilla oli merkitystä siksi, että varhainen seurakunta joutui elämään hengenvaarassa. Oli oikeasti syytä pelätä ja lamaantua. Mutta Jumalan Sana ei pysähdy 2000 vuoden taakse. Se puhuu jokaiselle ajalle yhtä voimakkaasti.

”Älkää pelätkö - - pelätkää”

Jeesus tuntee ihmisten pelon ja sanoo ”älkää pelätkö”.  Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin. Älkää pelätkö terroristeja, älkää terrorismin vastaisia toimia. Älkää pelätkö islamilaisia, älkää juutalaisia. Älkää pelätkö Venäjää, älkääkä Natoa (älkääkä anoppia). Älkää pelätkö finanssikriisiä, työttömyyttä ja kahden asunnon loukkua. Älkää pelätkö ilmastonmuutosta.

Pelko on tietysti hyödyllinen tunne. Se auttaa ihmistä välttämään vaaroja ja varomaan turhia riskejä. Mutta tässä ei puhuta nyt siitä. Tässä puhutaan lamaantumisesta, joka aiheutuu ylivoimaiselta tuntuvasta uhkasta. Tässä puhutaan tappamisella pelottelusta. Pelossa toimiva ihminen piiloutuu, alkaa varmistella asemiaan, luopuu suunnitelmistaan. Pelottelulla ihminen vaiennetaan. Hänen ihmisarvonsa kyseenalaistetaan ja hänestä tehdään naurunalainen. Jeesuksen sana on rohkaisuksi jokaiselle, joka pelkää.  Mutta se ei ole helppo sanoma: ”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin. Pelätkää häntä, jolla on valta sekä tappaa ihminen että syöstä hänet helvettiin.”

Jumalanpelko on niin kaukainen käsite nykyihmiselle, että raamatunkäännös käyttää Jumalaan kohdistuvasta pelosta käännösvastinetta ”pyhä pelko”. Pyhyys on rajantajua (vrt. Johannes Ojansuu, Pyhyys. Rajalla oleva ihminen. WSOY 2004). Rajantaju on tajua omasta kuolevaisuudesta. Ojansuu kirjoittaa: ”Pyhyyden merkitys on näkemykseni mukaan hyvin pitkälle juuri suojelullinen. Sen tehtävä on suojella meitä kaikelta siltä liiallisuudelta ja yltiöpäisyydeltä, jonka ihmisen ylimitoitetut selviytymispyrkimykset tuovat tullessaan. - - Oman rajallisuuden tunnistamisella ja sitä kautta pyhän mahdollisuudella ei - - ole juurikaan asemaa nykyisessä kasvatusajattelussa.  - - ei enää korosteta sellaisia hyveitä kuten kunniallisuus, kohtuullisuus, kiitollisuus, jalomielisyys, armollisuus. Tilalle ovat astuneet kyvykkyys, taito, nopeus, hallinta.” Tekee mieli jatkaa, että eivätkö meidän pelkomme – terrorismin pelko, sodan pelko, ilmastonmuutoksen pelko – olekin seurausta juuri näistä arvoista, joilla pyhyys on korvattu?

Jeesus kehottaa etsimään sitä, mikä on pyhää, Tämä on Jeesuksen rohkaisun ensimmäinen liike: väärästä pelosta pyhään pelkoon. Seuraava liike on pyhästä pelosta tyyneyteen.

”Pelätkää - - älkää siis pelätkö”

Kuka on se, jolla on valta sekä tappaa ihminen, että syöstä hänet helvettiin? Onko hän se uskonnollisten fanaatikkojen mielivaltainen tyranni, jonka tiede parhaansa mukaan pyrkii sysäämään viimeiselle matkalleen mustaan aukkoon vapauttaakseen ihmiset tieteellis-teknologisen taivaan valtakunnan kansalaisiksi, itsenäisiksi toimijoiksi ja valistuneiksi kuluttajiksi? Tai onko hän se karikatyyrien valkopartainen ukko pilven reunalla salama kädessä, joka on siirretty joulupukin mukana lastenkamariin ja otetaan sieltä esiin ristiäisissä ja hautajaisissa? Kuka hän on? Asiaa ei tarvitse vain jäädä pohtimaan. Siihen on vastaus, joka löytyy Raamatusta, evankeliumien todistuksesta, Jeesukselta itseltään.

Jeesus sanoo: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.”  Jeesukselle on annettu kaikki valta! Jos tämä on totta, siitä seuraa, että Jeesus on se, jolla on valta sekä tappaa ihminen, että syöstä hänet helvettiin. Ja juuri siinä on evankeliumin eli ilosanoman ydin. ”Jumala ei lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan sitä, vaan pelastamaan sen.” Jeesus kääntää pelon logiikan sitä itseään vastaan. Jeesus tuli itse kokemaan ihmisten pelot ja vihan. Hän otti päällensä meidän mukavuudenhalumme ja välinpitämättömyytemme seuraukset. Hän oli itse halveksittu, väärinymmärretty. Ja juuri hän on ottanut sinut omakseen. Hän sanoo sinulle: ”Sinä olet minun. Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhaliittoni horju.”

Älä pelkää, ota vastaan

Luovu peloistasi, vastustuksestasi ja hallinnastasi. Lopeta hänen halveksimisensa. Lopeta hänen ruumiinsa, hänen seurakuntansa ja hänen kirkkonsa, halveksiminen. Anna itsesi hänen käyttöönsä. Toimi sen kaupungin ja niiden ihmisten hyväksi, joiden keskelle Jumala on sinut asettanut. Silloin ”Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee sinun sydämesi ja ajatuksesi, niin että pysyt Kristuksessa Jeesuksessa.”


4 kommenttia:

Lena kirjoitti...

hyva arto, ihan kuin olisin istunut kuuntelemassa :-) kiitos.
systeri

Nana kirjoitti...

"Tai onko hän se karikatyyrien valkopartainen ukko pilven reunalla salama kädessä, joka on siirretty joulupukin mukana lastenkamariin ja otetaan sieltä esiin ristiäisissä ja hautajaisissa?"

Olipa osuvasti sanottu. Muutenkin hyvä saarna. Kiitos siitä ja koko messusta.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Jumalan suomalainen Ebend-Melek sanoistasi, jotka
nostivat puolikuolleen mummonkin liejuisesta kaivosta kuivalle maalle.
Rukoussiunauksin

HR

pikkupappi kirjoitti...

Hei! Löysin blogisi, kun siitä Deillä mainittiin ääniblogisi yhteydessä. Taidanpa tulla toistekin :)