Oltiin tänään Siirin kanssa ajelulla Walesin suunnassa, tarkemmin sanoen kaupungissa nimeltä Aberystwyth. Upeat laakso- ja metsämaisemat molemmilla puolilla tietä oikeastaan koko matkan ajan. Irlanninmeren vesi oli myös yllättävän lämmintä, vaikka en pulahtanutkaan kokonaan. Varpaat kuitenkin kastui...
Habemus autem thesaurum istum in vasis fictilibus, ut sublimitas sit virtutis Dei, et non ex nobis. - II Cor. 4,7 - Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme. - 2. Kor. 4:7 - But we have this treasure in clay jars, so that it may be made clear that this extraordinary power belongs to God and does not come from us.
lauantaina, syyskuuta 27, 2008
Ihana, kesäinen syyskuu
Oltiin tänään Siirin kanssa ajelulla Walesin suunnassa, tarkemmin sanoen kaupungissa nimeltä Aberystwyth. Upeat laakso- ja metsämaisemat molemmilla puolilla tietä oikeastaan koko matkan ajan. Irlanninmeren vesi oli myös yllättävän lämmintä, vaikka en pulahtanutkaan kokonaan. Varpaat kuitenkin kastui...
sunnuntaina, syyskuuta 21, 2008
Kolmen päivän päänsärky
torstaina, syyskuuta 18, 2008
Koko viikko kerralla
lauantaina, syyskuuta 13, 2008
Tunnelmapala Sant' Egidion aukiolta
torstaina, syyskuuta 11, 2008
Kesäloma
sunnuntaina, syyskuuta 07, 2008
Viimeisin Pisara
Lasissa elämän vettä
Onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi? Vastaus paljastaa, oletko optimisti vai pessimisti. Tai niin sanotaan. Pessimistin käsityksen mukaan asiat ovat huonosti ja edelleen pahenevat. Lasi on puoliksi tyhjä ja sekin, mikä siellä vielä on, on haihtumassa pois. Optimisti taas ajattelee myönteisesti, että asiat ovat ihan hyvin ja muuttuvat aina paremmiksi. Lasi on puoliksi täysi ja lisääkin on saatavilla.
Molemmat ajattelutavat perustuvat tosiasioihin. Vain johtopäätökset eroavat. Useimmat ihmiset tunnistavat itsessään molempia piirteitä. Pettymykset nakertavat tulevaisuudenuskoa. Pessimismi suojaa pettymyksiä vastaan. Onnistumiset sen sijaan luovat uskoa tulevaisuuteen. Optimismi vahvistuu onnistumisista.
Mitä pessimisti ja optimisti ajattelevat haudan ääressä? Onko optimisti pettyneempi kuin pessimisti, joka lohduttaa itseään sanomalla: Mitä minä sanoin, huonosti se päättyy? Vai onko pessimisti masentuneempi kuin optimisti, joka ajattelee kaikkea hyvää, mitä elämä piti sisällään? Ajatteleeko pessimisti kuolemaa, kun optimisti ajattelee elämää?
Kun Lasarus oli kuollut, hänen sisarensa Martta oli hämillään. Hän sanoi Jeesukselle: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät.” Martta halusi uskoa, että lasissa on vielä vettä, vaikka hän näki, että se oli tyhjä.
Lasarus oli Jeesuksen rakas ystävä, ja Jeesus tunsi Martan surun. Hän ei halunnut loukata halvoilla lohdutuksilla. Mutta hän täytti Martan lasin uudella elämän vedellä, kun hän sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, elää vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?”
Herra Jeesus, kiitos, että kuljet kanssamme jopa kuolemassa. Anna meille viisaus ja rohkeus uskoa sinuun, joka itse olet elämä.
Pisara YLE TV1 6.9.2008
lauantaina, syyskuuta 06, 2008
Tunnelmasta toiseen, kolmanteen ja neljänteen
Pääsin tosiaan katsastamaan Kansallisteatterin suurella näyttämöllä ensi keskiviikkona ensi-iltaan tulevan Othellon ennakkonäytännössä. Shakespearin alkuperäistekstin oli suomentanut, sovittanut ja ohjannut Michael Baran. En tietenkään tiedä miehestä mitään, kun olen niin pinnallisesti (ja omaksi tappiokseni) seurannut teatterialaa. Teksti oli mielestäni melko rosoista. Oli runollisuuden tavoittelua, virkamiessuomea ja hauskaa sanailua. Aika harvoissa kohdissa itse teksti kuitenkaan tempaisi mukaansa. Ehkä näyttelijöiden suorituksissakin oli vielä jotain keskeneräistä. Silti tarinan dynamiikka ja näyttelijöiden ilmeikkyys ottivat pihteihinsä.
Othello on mustasukkaisuustragedia. Ilkeämielisesti juonitteleva vänrikki Jago (Jussi Lehtonen) vetää hyväuskoiset hölmöt ja viattomat naiset omien valtapyrkimystensä toteuttajiksi. Lopulta tietysti ahne saa sananlaskun lupaaman lopun, mutta sitä ennen hölmöt ovat jo tuhonneet hyvät. Ei mitään uutta auringon alla. Sokea tahto kantaa selässään rampaa älyä. Toisella on jalat, toisella silmät. Kumpi määrää?
Puvustuksen teemana oli 2000-luvun rikkaat, kuuluisat ja sotilaat. Nähtiin siis kevlar-liivejä ja automaattipistooleita. Joissain kohdissa näyttelijöiden elekieli ja sotilasvarusteet tosin olivat vähän huvittavalla tavalla ristiriidassa. Machoilu jäi jotenkin puolitiehen. Mutta voi olla, että yön yli nukuttuani näen sen toisin... Hienoa teatteria joka tapauksessa. Suosittelen.
Ristiäisten ja hautajaisten toimittaminen peräkkäin on osa pastorin normaalia toimenkuvaa, eikä siinä ole oikeastaan mitään kovin hankalaa tai erikoista. Paitsi että syntymän ja kuoleman asettuminen peräkkäin jollain tavalla korostaa niiden ainutlaatuisuutta. Koin tänään jälleen miten älyttömän isoista jutuista on kysymys, kun ihmiset kutsuvat papin viettämään perhejuhliaan. En yhtään ihmettele, että kirkolle annetaan suomalaisessa yhteiskunnassa loppujen lopuksi tosi iso arvo, kun vakava paikka tulee. Toivottavasti itselläni ja kollegoilla säilyy korkea itsekritiikki ja vaatimustaso näiden toimitusten suhteen, koska niiden päälle rakentuu paljon.
Rauhanyhdistyksen huomista juhlaa odotan pienellä uteliaisuudella ja hyvällä fiiliksellä. Kokemukseni lestadiolaisista ystävistä ovat pelkästään myönteisiä, mutta aika vähän olen ollut ollut itse liikkeen kanssa tekemisissä. En ole vielä selvittänyt itselleni, mitä Suomessa tapahtuikaan vuonna 1888, mutta 120-vuotisjuhlia viettävät tänä syksynä myös ainakin Aikakauslehti Vartija ja Seurakuntien Lapsityön Keskus. Palatkaamme asiaan.
keskiviikkona, syyskuuta 03, 2008
Päivän blogi
Tekee mieli kelata kuluneen viikon saavutuksia. Ja päällimmäisenä on mielessä keskiviikkoillan Kirkot pihalla -tapahtuma Vanhassa kirkkopuistossa. Helsingin ekumeeninen toimikunta järjesti nyt kymmenettä kertaa kristittyjen yhteisen luontopäivän. Muistaakseni aikaisemmilla kerroilla sää on suosinut meitä yhtä kertaa lukuunottamatta. Iltapäivällä, kun tulin kirkolle, taivas oli aika harmaa. Onneksi isoa sadetta ei osunut kohdalle, vaikka välillä ripottelikin.
Oikeastaan täytyy sanoa, että tapahtuma oli pienuudestaan huolimatta jälleen aika hauska. Tommi Varis ja Swing High -lauluryhmä lauloivat ja laulattivat mukavan rennolla soundilla. Saalem-seurakunnan naisten valmistama risotto oli hyvää. Ortodoksisen seurakunnan lähetyspiirin virhermyynti toi oman mausteensa kokonaisuuteen. Ja siinä sivussa kirkonmiesten (joihin siis itsekin kai kuulun) liturgiatkin menivät jouhevasti. Sato, ruoka, viherkasvit ja kaikki läsnäolijat tulivat moninkertaisesti ja perusteellisesti siunattua, kun ensin oli vuorossa luterilaisen, metodisti- ja adventistipastorin sanat, sitten ortodoksinen veden pyhitys, helluntailainen rukous, ekumeeninen Isä meidän -rukous ja vielä katolilainen sadon siunaus.
Puistikossa oli ohjelman alkaessa iso lauma ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoita suorittamassa syysrituaalejaan. Taisivat kuitenkin lauluen kaikuessa poistua paikalta. Lopuksi saimme kuitenkin kolmenkymmenen mustapukuisen, siideriä siemailevan nuoren lauman syömään risotot loppuun. Olivat oikein kiitollisia ja ystävällisyys ihmiskunnan sisällä kasvoi taas kummasti. Eli kun saatiin telttakatos purettua, äänentoistolaitteet kannettua sisään ja pöydät paikoilleen, olo oli niin sanotusti väsynyt mutta onnellinen. Äänentoistosta vastannut kaveri kiteytti oman asenteensa tällaisiin kristillisiin vapaaehtoistöihin niin, että se on kaikki pois pahanteosta. Suosittelen. Jatkamme pahanteosta pois pysymistä tukevaa toimintaa kaikilla rintamilla.