lauantaina, kesäkuuta 28, 2008

Voiton puolella

Viikon mittainen leiri on aina iso henkinen matka. Nuorten kanssa eläminen on intensiivistä ja suhdeverkostossa tapahtuu ja kuhisee. Hyvällä ryhmänjohtajilla on tässä suuri vaikutus. Meidän leiri on ollut tässä suhteessa ehkä lyhyen rippikoulukokemukseni tasapainoisin. Ongelmia ei ole ollut, tosin osa ryhmästä on ryhmäytynyt kohtuullisen hitaasti. Iso usko on edelleen siihen, että jäljellä olevien kahden päivän aikana tämäkin prosessi kulkee hyvään päätökseen.

Eilen oli varattu kahden tunnin vierailuaika vanhemmille ja sisaruksille. Itse vierailu meni varmaan oikein mukavasti (paitsi että äidit vähän kauhistelivat poikien huoneiden järkyttävää siivoa), mutta oli jännä nähdä, miten iso vaikutus vanhempien käynnillä oli leiriläisiin. Tunnelma vieraiden poistumisen jälkeen oli levoton ja jotenkin erityisen lapsekas. Ehkä siinä oli vähän sitä, että äidin paijailun jälkeen piti käyttää energiaa oman katu-uskottavuuden palauttamiseen. Mutta oikeasti sellainen kuuluu asiaan ja siitä päästiin jo illalla takaisin hyvään leiritunnelmaan.

Tänään aamulla leiriläiset saivat lukea vanhempiensa vanhempainillassa keväällä kirjoittamat laput "Nämä kolme asiaa toivon lapseni oppivan rippileirillä". Siellä oli sellaisia asioita kuin elämänarvot, kivat muistot, uusia ystäviä, uskonasioiden syventymistä, vahvuutta ottaa vastaan myös pettymyksiä, toisten kunnioittamista. Olin näpytellyt käsin kirjoitetut laput koneelle ja printannut ne niin, että käsialan perusteella ei voinut tunnistaa kenen vanhemmista missäkin lapussa oli kysymys. Leiriläisten mukaan vanhempien asettamat tavoitteet on aika hyvin myös toteutuneet.

Lopuksi nuoret kirjoittivat oman listansa "nämä kolme asiaa olen oppinut rippileirillä". Listat ovat oikeastaan aika sykähdyttäviä. Moni leiriläinen kirjoitti oppineensa rukoilemaan, useampi mainitsee toisten kunnioittamisen, Raamatun käytön, perheen arvostuksen. Kukaan ei tietysti tiedä, mitä leiriäisten sisimmässä on ehtinyt tapahtua. Se on ihan varmaa, että monelle tämä on huippusykähdyttävä kokemus, joka jää mieleen pitkäksi aikaa.

Omat ajatukset pyörivät pääasiassa leirissä, vaikka omaa perhettä ja Tiinaa on välillä vähän ikävä. Aurinko paistaa vihdoin, joten pojat saavat vähän juoksennella ylimääräistä energiaansa pois. Ei siis hassumpi olotila kaiken kaikkiaan, vaikka mihinkään korkealentoiseen ei nyt ajatus yllä. Joku on sanonut, että yksi leiri kesässä pitää nuorena, kaksi leiriä on työtä ja kolme leiriä vanhentaa. Mulle tämä yksi sopii oikein hyvin.

Ei kommentteja: