Oli kiva nähdä piispa Eeroa tänään Kryptan kohtaamispaikassa hyväkuntoisena ja vedossa. Puhe, joka kesti nelisenkymmentä minuuttia, oli hyvin jäsennelty ja kohti käyvä: Neljä asiaa, joiden menettäminen luo toivottomuutta, sekä niiden vastapainona kolme lausetta Jumalan sanaa jakeesta Jer. 29:11. Aiheena tässä Suomen kristillisen lääkäriseuran ja Liisa-Maria Voipio-Pulkin järkkäämässä illassa oli tulevaisuus ja toivo.
Aloin tuntea pientä kuumeilua jo päivällä, mutta sain sen Panadolilla iltapäiväksi hallintaan. Piispan puheen aikana oli kuitenkin pakko todeta, että nyt pitää päästä lepäämään. Sain jollain sisulla vedettyä liturgiat Cantores Minoresin laulamaan iltahartauteen, ehkä hieman yrjöt kurkussa. (Oli muuten hieno Evensong! CM oli isolla kokoonpanolla, upea sointi, Viitasen Harrin sydämellä soitetut urut...) Pakko nyt peruuttaa huomiset menot ja jäädä lepäämään tämä pois.
Agricola-hankkeen tiimoilla on jännät ajat. Aivan pian pitäisi päästä ratkaisuihin. Ensin toki kaikkien rahoista vastaavien elimien pitää keskustella aiheesta, mutta varmasti toukokuussa on jo selvillä, miten asiassa edetään. Oman roolini sihteen kaikki on vielä auki, mutta merkit viittaavat siihen, että hanke on isossa myötätuulessa ja herättää innostusta kaikkialla. Te, jotka osaatte rukoilla, rukoilkaa. Kun hyvät asiat menevät eteenpäin, niiden ympärillä alkaa aina kohista myös monenlaista epämääräistä.
Kirjoitin otsikon vähän vitsinä. Juuri nyt tulevaisuus näyttää synkältä, koska on yö ja se kestää vielä kauan. Yö on tarkoitettu nukkumista varten. Menen siis nukkumaan ja uskon, että aamulla tulevaisuus näyttää valoisammalta.
