Saara piti mielestäni hienon esityksen tänään Kohtaamispaikkana Kryptassa. On isän helppo hymyillä, kun on noin fiksuja tyttöjä. Suurin osa Kampalan naisten tekemistä paperihelminauhoista taisi mennä kaupaksi. Ja muutenkin meillä oli kai kohtuullisen mukavaa. Minna Leppäsen idea pyytää Junnu Aaltonen paikalle oli suorastaan loistava. Junnun musisointi on välitöntä, konstailematonta ja inspiroivaa.
Muuten en osaa oikein arvioida, minkälainen vaikutus tai merkitys tällaisella matkakuulumisten kertomisella voi olla. Matkustaminen on arkipäiväistynyt ja samalla siitä on tullut ekologis-moraalinen kysymys. Miksi rikas suomalainen pitää lennättää valtavalla määrällä kerosiinia keskelle Afrikkaa? Mulle itselleni tosin vastaus on melko selvä: Siksi, että muistaisin. On liian helppo unohtua muka-tärkeisiin pikkuasioihin, kun ystävämme toisessa paikassa taistelevat peruskysymysten parissa. Aamulla kolmen tunnin maratonkokouksen istuneena Ugandan muistaminen tuntuu virkistävältä.
