tiistaina, huhtikuuta 15, 2008

Kyllä ja ei

Nyt on kyllä bloggaaminen hiipunut, kun kuluu melkein viikko edellisestä viestistä. Ehkä sillä on asian kanssa jotain tekemistä, että kunto on ollut vaihteleva ja viikonloppu meni tiukasti työn merkeissä Tallinnassa. Keskiviikkoillan flunssa talttui torstaina levolla, mutta yritti uudelleen nostaa päänsä lauantaina Tallinnan-laivalla. Olimme siellä seurakuntaneuvoston ja johtoryhmän kanssa pitämässä seminaaria, jonka pääasiallisena aiheena oli Mikael Agricolan kirkon tulevaisuus.

Otsikko viittaa kuitenkin kahteen totaalisesti muuhun asiaan. Ensimmäinen: TV-uutisissa nostettiin esiin piispojen luonnostelema päätös olla hyväksymättä Luther-säätiön pappien kastamia lapsia kirkon jäseniksi. Olen päätöksestä täysin ymmälläni. Sikäli voisi tietysti olla järkevämpää olla kommentoimatta, mutta en malta. En mitenkään voi ymmärtää, miten kirkolla voisi olla mahdollisuus olla hyväksymättä Kolmiyhteisen Jumalan nimeen vettä käyttäen suoritettu kaste olipa se sitten kenen tahansa suorittama.

Jos nyt yhtään pääsen asiassa kärryille, perusteena on ilmeisesti se, että kristillinen kaste liittää aina kastettavan seurakuntaan. Koska tässä tapauksessa kastajalla (Suomen ev-lut kirkon viran ulkopuolella oleva Luther-säätiön papilla) ei ole oikeutta liittää seurakuntaan, kasteesta tulisi näin ollen epäpätevä. Voi olla, että en ole ymmärtänyt kaikkia ratkaisuun vaikuttaneita näkökulmia, mutta päätös tuntuu käsittämättömältä. Kirkolla ei kai ole mitään mahdollisuuksia ryhtyä uudelleen kastamaan näitä lapsia rikkomatta omia periaatteitaan vastaan. Ainoa tapa hyväksyä nämä lapset kirkon jäsenyyteen, on hyväksyä annettu kaste, vaikka sen suorittamiseen olisi liittynyt mikä tahansa virka-aseman anastaminen tai kirkkopoliittinen riita. Oma vastaukseni siihen, voidaanko nämä väärin oikein kastetut ottaa seurakuntaan, on siis kyllä.

Toinen asia liittyy romanian kerjäläisiin. Heidän asiassaan olen päätynyt kielteiseen kantaan. En annan lanttia, enkä kehota antamaan. Oikea ja kristillinen tapa toimia on istua viereen ja alkaa luomaan suhdetta. Jos siihen ei ole aikaa, ei hyvää omaatuntoa voi ostaa eurolla. En ole vielä päässyt siihen, että istuisin viereen juttelemaan. Kynnys tuntuu aika isolta. Mea culpa.

-----------------------

Keskiviikkona klo 17.30 Tuomasvesper ja klo 18.00 Kohtaamispaikkana Kryptassa Ugandan-terveiset. Lauantaina kahdet (50 v ja 80 v) synttärit ja klo 18 iltakirkko. Sunnuntaina klo 10 liturgia- ja saarnavuoro Tuomiokirkon messussa ja tekstinluku Tuomasmessussa klo 18. Tuomasmessua on muuten toteuttamassa joukko God's Gas -nuorisokahvilan väkeä. Ja juontajana toimii Päivi Aikasalo, joka tänään palkattiin Tuomasmessun uudeksi projektisihteeriksi. Tervetuloa!

1 kommentti:

pekka vauromaa kirjoitti...

Minua kummastutti myös, kun kuulin radiosta että kaikkien pappien kastamia ei hyväksyttäisi seurakunnan jäseneksi.
Muutoinkin ihmettelen kun kirkko on siirtänyt omaa päätöksen tekoaan valtiollisille hallinto oikeuksille. Oma piispamme Heikka mm. on kirjoittanut myönteiseen sävyyn joistakin maallisen oikeuden päätöksistä jotka ohjaavat kirkon toimintaa.

Omassa seurakunnassani, eräs pappi on valittanut nimitys asiasta oikeuteen, koska ei hyväksynyt kirkkovaltuuston päätöstä jossa toinen valittiin kappalaiseksi.


Mielestäni näillä asioilla on yhteinen nimittäjä.
Pyhän kolmiyhteisen Jumalan kunnioitus on murentunut kirkossa.
Olemme varsin voimallisesti siinä tilanteessa että Jeesuksen nyt ilmestyessä, olisimme valmiit muitta mutkitta kivittämään hänet hengiltä.
Se olisi surullista, kammottavaa tai itseasiassa ei ole edes sanoja siihen mitä se olisi.
Taitaisi olla minunkin aika notkistaa polvet ja alkaa todenteolla rukoilemaan Kirkon puolesta.