sunnuntaina, maaliskuuta 30, 2008

Kotona taas

Suomi otti meidät vastaan keväisen aurinkoisena eilen iltapäivällä. Viimeiset päivät Kampalassa ja matkalla lentokoneessa ajatukset pyörivät matkan kokonaisvaikutelmassa. En osaa kuvata sitä muulla sanalla kuin ristiriitainen. Koimme paljon iloa, avoimuutta, ystävällisyyttä, yhteisöllisyyttä, lämpöä (sekä fyysisesti että henkisesti). Samalla näimme köyhyyttä, toimettomuutta, rappeutumista, alkeellisuutta, sodan ja tappamisen jälkiä. Ja jollain erikoisella tavalla nämä liittyivät toisiinsa niin, että toista ei ole ilman toista.

Matkan varrella oli kyllä nettikahviloita, mutta ei useinkaan siellä, missä pysähdyimme. Kampalassa nettiyhteys oli tosi hidas ja näppäimistölle oli varmaan kaadettu siirappia. Omalla läppärillä olisi saanut hotellista yhteyden, mutta jätin koneen tarkoituksella kotiin. Yritän siis vähitellen purkaa kokemuksia tähän blogiin.

Luin viimeisenä päivänä hollantilaisen lehtinaisen Els de Temmermannin kirjan Aboke Girls, joka kertoo yhden tarinan lapsien kaappauksesta Lord's Resistance Armyn orjiksi ja taistelijoiksi. Lokakuussa 1996 Aboken katolisesta tyttökoulusta kaapattiin kaikkiaan 139 12-15-vuotiasta tyttöä, mutta urhea italialainen sisar Rachele onnistui vapauttamaan näistä 109 juoksemalla kaappajien perään. Jääneiden 30 tytön tarina kouristaa vatsaa.

Vierailimme useissa kouluissa. Ehkä voimakkaimmin jäi mieleen St. Cyprian Chavanod Secondary School Luwerossa. Ugandan peruskoulussa (primary) on seitsemän luokkaa ja secondary-tasolla neljä luokkaa. Koulu oli intialaisten Sisters of the Cross of Chavanod'n vasta perustama, toiminnassa oli vasta ensimmäinen luokka (S-1) ja oppilaita yhteensä parikymmentä. Sisaret ja tytöt olivat valmistaneet meille hienon tervetulo-ohjelman, josta melkein myöhästyimme Kampalan ruuhkien takia. Tapasimme Saaran kanssa muutamia koulun tyttöjä uudestaan pitkäperjantain ristivaelluksella ja sitten vielä koko ryhmän kanssa lauantaina.
video

Kampalalaisen Daily Monitor lehden uutisjutun mukaan eräällä hallintoalueella (Bugisu) 61% tytöistä pakotetaan yhdytään ja (avioliiton ulkopuoliseen) äitiyteen ennen 16 syntymäpäiväänsä. Kyseisen alueen naisparlamentaarikko Ms Netalisire sanoo, että joillakin alueilla yli 50% äideistä on 10-15-vuotiaita lapsiäitejä, joiden koulu on jäänyt kesken äidiksi tulemisen takia. Koulujen perustamisella ja ylläpitämisellä on siis tässä tilanteessa ihan toisenlainen merkitys, kuin Suomessa. Niiden tarkoitus on yksinkertaisesti pyrkiä edes joltain pieneltä osalta suojaamaan tyttöjä ennenaikaiselta äitiydeltä.

Kadulla meininki on ihan toista. Ihmiset hakevat toisiaan ja käyttävät tilaisuudet hyväkseen. Televisiossa puhuttiin huolestuneesti nuorten alkoholinkäytöstä, koska se tekee seksikäyttäytymisestä holtitonta ja osaltaan aiheuttaa HIV/AIDSin leviämistä. Pidättyväisen pohjoisen ihmisen kysymys on, mihin ihmeeseen Ugandan nuoret tarvitsevat alkoholin tuomaa estottomuutta? Daily Monitor tosin siteeraa Ugandan terveysministeriön korkeaa virkamiestä, joka huomauttaa, että nykyään taudin leviämisen kannalta "vanhemmat ihmiset" (joilla Ugandassa tarkoitetaan 30-45-vuotiaita!) ovat nuoria merkittävämpi ryhmä.

"Ugandassa ei puhuta seksistä. Sitä harrastetaan", oli eräs ugandalainen kuvannut tilannetta suomalaiselle lähetystyöntekijälle. Tosin puhumattomuuden kulttuuria on ryhdytty aktiivisesti murtamaan. Ikäryhmien välisen seksin tuomitsevat mainosplakaatit näkyivät katukuvassa selvästi. Oheinen kuva on otettu pitkäperjantain ristin tieltä. Mainoskyltissä lukee "Not even Sugar Daddies can stop her". Joku harmistunut kansalainen vaati lehden yleisönosastossa puuttumasta myös Sugar Mommyjen nuorille pojille esittämiin houkutuksiin. Uganda onkin saanut naapureihinsa verrattuna HIV/AIDS-tartuntojen kasvun kuriin. Ainakin Keniassa asiaan suhtaudutaan selvästi häveliäämmin.

Tänään vietetään Tuomasmessun 20-vuotisjuhlamessua. Olen ilmoittautunut laulukirjojen jakajaksi, joten siellä nähdään, jos pääset paikalle!

Ei kommentteja: