keskiviikkona, helmikuuta 27, 2008

Miten katson?

Viikon Psalmissa 25 on jae, jossa sanotaan: "Minun silmäni katsovat alati Herraan, hän päästää jalkani ansasta." Se on luonnoton reaktio. Ansassa oleva katsoo luonnostaan ansaan. Tosin ansan luonteeseen kuuluu se, että siitä ei voi päästä omin voimin irti. Aina kannattaa kuitenkin yrittää.

Mietin tätä, kun tänään aamupäivällä oli puhetta katseen merkityksestä. Me luemme toistemme katseesta paljon. Tiedän sen omakohtaisesti, kun Tiina ja tytöt ovat opettaneet mulle mikä merkitys on silmien ilmeellä. Kärsin pitkään sellaisesta, että en ymmärtänyt ihmisten vihamielisiä reaktioita minua kohtaan tietyissä tilanteissa. En siis itse nähnyt, mitä silmäni minusta paljastavat. En voinut ikinä edes kuvitella, että ihmiset tulkitsisivat minun motiivini juuri silmien ilmeestä. Ei auttanut, vaikka kuinka yritin vakuuttaa, että en ole vihainen. Vastapuoli oli nähnyt silmäni, eikä uskonut sanojani. Minusta se tuntui epäreilulta. Olin nimittäin itse täysin vakuuttunut siitä, että puhuin totta. Vasta kymmenisen vuotta sitten katsoin ensimmäistä kertaa peilistä, mitä mun silmissä tapahtuu, ja aloin ymmärtää reaktioita. Nykyään ymmärrään siis paremmin, miksi sanattomasta viestinnästä tehdään joskus kohtuuttomia johtopäätöksiä.

Asian toinen puoli on siis se, että sanat eivät ole yhtä tärkeitä tai niitä ei pidetä yhtä tosina kuin silmiä. Sanallinen viestintä (myös sähköpostit, blogit, tekstarit ja muut) elää siis omaa todellisuuttaan, jolla on vain osittain tekemistä fyysisen maailman kanssa. Usein vielä niin päin, että sanat yrittävät jälkikäteen selittää ja luokitella sen, mikä on fyysisessä maailmassa jo tapahtunut. Näihin sanoihin ja niiden totuusarvoon myös haluamme sitoutua. Jos joku asettaa meidän sanat kyseenalaisiksi, saatamme suutahtaa.

Ihminen on monimutkainen eläin, jonka erityispiirre on juuri tässä. Me oikeastaan uskomme enemmän silmiä kuin sanoja, mutta haluaisimme uskoa enemmän sanoja kuin silmiä. Mutta voisiko juuri tämän vuoksi olla niin, että psalmin konkreettinen, fyysinen ilmaisu on niin tärkeä? Sillä, mihin katsomme, on merkitystä. Kun katson toisten ja omiin virheisiini, pysyn ansassa. Sanat, jotka valitsen, heijastavat ansan todellisuutta. Ne jopa luovat uusia ansoja tai ajatuksia siitä, että ansasta ei voi vapautua. Jokainen tietokoneen virustorjuntaohjelma pitää sisällään potentiaalisesti uuden viruksen idean.

Raamatun ohje on pitää katse kohdistettuna Jumalaan ja hänen mahdollisuuksiinsa. Varsinkin silloin, kun olemme sotkeutuneet omiin sanoihimme. Ehkä tässä on mulle jotain hyvää opeteltavaa tälle viikolle... :-)

P.S. Hymiön :-) tarkoitus on tuoda katse sanojen keskelle.

4 kommenttia:

Toivon iltapäivä kirjoitti...

Moi!

Harrastitko itsesensuuria kun alkuviikosta "sydänverellä" kirjoittamasi merkintä sielunhoitokoulutuksesta on mielestäni kadonnut täältä? Se mielestäni niin raikkaan suorapuheinen, että jäin kaipaamaan. Olet Arto yksi harvoista kirkon edustajista joka pitää kunnon blogia. Kiitos siitä ja voimia työhön ja elämääsi muutenkin.

Aasian auringossa kirjoitti...

Kiitos, Arto, teksteistäsi, joita pääsin pitkästä aikaa lukemaan täällä Mongoliassa. On nimittäin ollut niin heikot nettiyhteydet, että... Kiva lukea tätä kautta myös vähän Tuomasmessun kuulumisia... pitäisiköhän liittyä uudelleen jäseneksi kun kuullostaa mielenkiintoiselta kehitykseltä? Lehden kautta kaiketi kuulisi uusista hankkeista, eikö. Siunausta ja terkkuja Tiinalta

Arto kirjoitti...

Joo, luit oikein "toivon iltapäivä". Sensuroin itseäni ja poistin tiistaina kirjoittamani tekstin, koska siihen tuli kaksi kiukkuista kommenttia kurssitovereiltani, molemmat tosin nimimerkillä. Ajattelin, että kun kerran tuollaista tunnetta on ilmassa, sitä voi olla parempi käsitellä kurssin sisäisesti. Valitettavasti molemmat kommentaattorit jättivät tilaisuuden käyttämättä, eivätkä tulleet kasvokkain keskustelemaan. Ehkäpä kirjoitan vielä tänään jonkin jälkiajatuksen koko sopasta... Kiitos rohkaisusta!

Arto kirjoitti...

Ja Tiinalle isot halit ja terkut takaisin sinne Mongoliaan! Toivottavasti muuten on hyvät oltavat, vaikka nettiyhteys jumittaakin.