perjantaina, helmikuuta 29, 2008

Eri mieltä kaikesta kaikkein kanssa

Sain sikaenergialla tiristettyä turhauttavasta kurssiviikosta jonkinlaista kokemuksellista lisäarvoa. Mulla on joskus sellainen hyvin käyttäytyvien ja kypsien ihmisten mielestä inhottava ja vastenmielinen tarve heittäytyä falskissa tilanteessa ukkosenjohdattimeksi. Se tapahtuu kärjistämällä. Ylireagoin ilmapiirissä olevaan ärsykkeeseen ja sillä tavalla vedän huomion itseeni ja pois ärsykkeestä. Tarjoan siis ahdistetuille turvallisen tavan säilyttää kasvonsa ja projisoida turhautuminen minuun. En tiedä, milloin olen tämän strategian omaksunut, mutta se tulee luonnostaan, laskelmoimatta, vaikkakin tiedostaen. Kaiken lisäksi nautin tilanteesta, viihdyn siinä. Saan fiksut ihmiset paljastamaan pelin kirjoittamattomat säännöt ja samalla itsestään jotain vähemmän mairittelevaa. Nautin varmaan tilanteen tragikomiikasta, jossa itselläni on klovnin ja roiston osa. Näin kävi kuluneellakin viikolla.

Olin siis koko viikona Kirkon koulutuskeskuksen kurssilla Järvenpäässä. Kurssin aiheena oli sielunhoito. Käsittelimme - periaatteessa - hyvin vaikeita ja syvällisiä asioita: omaa identiteettiämme, seksuaalisuutta, surua, itsemurhan tehneen omaisen kohtaamista, masennusta. Käytännössä kurssi oli pettymys. Aiheita ei oikeasti käsitelty, ne vaiettiin.

Kaikkein suurimpana ja usean kurssilaisen mainitsemana asiana nousi esiin tapa, jolla jouduimme tiistaina valtavan seksuaalipoliittisen vyörytyksen uhreiksi. Meitä ei haluttu kuunnella, meidät haluttiin käännyttää. Kaikkein järkyttävintä oli, että Kirkon koulutuskeskuksen kurssilla ei ollut mahdollisuutta saada opetuksessa puolikasta lausettakaan siitä, mikä on oikeasti kirkon nykyinen opetus seksuaalisuudesta. Tilanne oli uuvuttava ja joku kurssikaveri sanoikin, että se sisälsi useita aivopesun tunnusmerkkejä. Katolisen kirkon papit leimattiin pedofiileiksi ja naisvihaajiksi. Amerikkalaiset evankelikaalit samastettiin fundamentalistisiin kreationisteihin. Ja tämä oli vain itse luento-opetuksen sisältöä. Siihen liittyvää keskustelua tai jakamista minulla ei ole mahdollisuus kommentoida.

Jos osaisin käyttäytyä paremmin, sanoisin varmaan, että kurssilla oli paljon hyvää, vaikka jotain jäin vielä kaipaamaankin. Tiedän, että moni kurssilainen syvällä tasolla jakoi pettymykseni ja turhautumiseni. Kiitos teille ymmärryksestä ja jakamisesta! Monen kurssilaisen arvio oli toki paljon myönteisempi.

Ehkä jonkun kurssilaisen arvio oli muuten myönteinen, mutta Arto Antturin esiintyminen jäi häiritsemään. Se on ihan ok ja ymmärrettävää. Olisin ollut kiitollinen mahdollisuudesta kuulla näitäkin ajatuksia kasvokkain. Sitä mahdollisuutta en valitettavasti saanut. Kaikki jaksoivat hymyillä kohteliaasti loppuun saakka. Toivottavasti tilanne ei kulminoidu nimettömien kommenttien lähettämiseen, koska se olisi vähän surullista. Minulle voi soittaa.

Mitä tästä luulen oppineeni? Ainakin sen, että meitä ihmisiä on kauhean helppo manipuloida. Toiseksi sen, että hyvä käytös voi peittää alleen suuren määrän aggressiota. Kolmanneksi sen, että on vaikea olla rehellinen sellaiselle, jota pelkää. Neljänneksi sen, että kirkolla tulee olemaan vaikeuksia käsitellä seksuaalisuutta rehellisesti ja avoimesti. Viidenneksi sen, että kirkossa on uskomattoman hienoja ja hengellisesti kypsiä pappeja, jotka jaksavat kärsivällisesti - paljon kärsivällisemmin kuin minä - kuunnella monenlaista puhetta turhia hötkyilemättä.

Kulunut viikko toimii siis itselleni jonkinlaisena rohkaisuna siihen, että kannattaa silloin tällöin ärähtää ja sanoa suoraan, jos turhauttaa. Sillä tavalla ei voi olla kaikkein kaveri, mutta kaikkien kaveruus onkin pelkkä illuusio, joka perustuu kauniisiin valheisiin. Liian paljon on sellaista, että ei saa sanoa. Liian paljon on turhaa häpeää. Liian moni kiltti ihminen kärsii, kun pitää käyttäytyä hyvin. Liian moni elää toisten kautta, koskaan ilmaisematta, mitä itse sisällään tuntee.

Eri mieltä oleminen on hauskaa, mutta se on taitolaji. Voisko siinä järjestää kursseja?

"Nyt työväenopistossa uutta tarjolla: Opi olemaan eri mieltä kaikkien kanssa ja silti säilyttämään mielenrauhasi. Kurssi tarjoaa eri mieltä olemisen perusteet politiikkaa, uskontoa ja perhetilanteita varten. Aihealueina huutelu ja haistattelu, jurotus ja vähättely, naisvaltaisten ja miesvaltaisten yhteisöjen erityispiirteet. Työskentelytapoina turpakäräjät ja paritanssi. Sykemittarit mukaan!"