keskiviikkona, tammikuuta 02, 2008

Uuden vuoden möläys

Presidentti on pitänyt perinteisen uuden vuoden puheensa ja tiedotusvälineet ovat perinteiseen tapaan sitä tarkasti analysoineet. Halonen nosti viisaasti esiin Jokelan tragedian taustalla olevan pahoinvoinnin. Aihevalintaa kannattaa arvostaa. Nuorison henkiseen pahoinvointiin ja sen taustalla oleviin ilmiöihin on tartuttava.

Olen silti hämmentynyt. Diagnoosi tuntuu oikealta, mutta miksi lääkkeeksi tai ongelman ratkaisuksi tarjotaan sosiaalipoliittisia turvaverkkoja 60- ja 70-lukujen tyyliin? Ihanko oikeasti vasemmistossa vielä uskotaan siihen, että ihmisen henkinen hyvinvointi riippuu sosiaaliturvan määrästä? Ratkaistaanko kieroutunut arvomaailma ihan aikuisen oikeasti ilmaisen terapian määrällä? Vai ymmärsinkö jotain väärin?

On hyvä, että Suomessa pyritään tuloerojen pitämiseen kohtuullisina, vaikka se ei globaalissa taloudessa olekaan kovin mahdollista. Ilmaista terapiaakin tarvitaan. Mutta henkisen pahoinvoinnin syyt ovat kadotetuissa arvoissa ja menetetyssä uskossa. Lääke siihen on vahvistaa arvoja ja herättää uskoa. Mutta sitä ei uskalleta tehdä. On annettu itselle lupa tulla siihen uskoon, että kristillisyys edustaa menneisyyden arvoja, vaikka mitään parempaa ei ole löydetty tilalle. Joku vielä yrittää suitsuttaa suvaitsevaisuutta, vaikka Smedsin poppoo on jo ampunut sen ikonit. On kuin sumuverho olisi vedetty kansan silmille...

-------------------------------------------------------------------------------------------------

Tammikuussa järjestetään jälleen kristittyjen ykseyden rukousviikko. Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta siitä, kun eräs amerikkalainen pastori ensimmäisen kerran järjesti tapahtuman. 100-vuotisjuhlan kunniaksi menemme perjantaina 25.1. klo 17 Espan lavalle ja tarjoamme kansalaisille esirukouspalvelua. Laitan rukousviikon tapahtumista muutenkin lähiviikkoina tietoa tälle palstalle. Käy myö tsekkaamassa www.helsinkirukoilee.fi. Sivuja päivitetään koko ajan. Rukousviikon materiaalia löytyy myös Suomen Ekumeenisen Neuvoston kotisivuilta.

4 kommenttia:

Los Antturos kirjoitti...

juuri näin! Terveisiä Thaimaasta!

puujalka kirjoitti...

Hyvä ja asiallinen arvio presidentin puheeseen. Huolestuttavaa myös on se, että puoluekentässä niin oikealla keskellä kuin vasemmallakin kristillisiä arvoja tai kristilllisyyttä pidetään, kuten sanoit 'menneisyyden arvoina'. Se on sitä iänikuista mannaa; se on ihme, joka on arkipäiväistynyt.

Henrik Sawela kirjoitti...

”Mutta henkisen pahoinvoinnin syyt ovat kadotetuissa arvoissa ja menetetyssä uskossa. Lääke siihen on vahvistaa arvoja ja herättää uskoa.”

Itsekriittisyyden puutteesi on silmiinpistävä! Luulet ilmeisesti että uskosi kautta olet muitten yläpuolella, varsinkin uskonnottomien, humanistien.

Ei tainnut opetus ”luonnollisesta moraalista” upota kovin hedelmälliseen maahan? Tai oletko perehtynyt joihinkin hyviin tutkimuksiin jotka osoittavat että vain paimentolaiskansojen elämänarvoja noudattaen, voidaan rakentaa hyvin toimiva moderni yhteiskunta?

Tai, voisitko kertoa sellaisesta tutkimuksesta, joka osoittaa että vain ihminen, joka perustaa elämänsä uskontoon (tai peräti vain kristinuskoon), voi aidosti toimia moraalisesti?

Jokelasta: Oletko muuten missään vaiheessa tullut ajatelleeksi, ettei Jokelan tapahtuma ehkä olekaan osoitus yhteiskunnassa vallitsevasta arvotyhjiöstä, vaan ihan oikeasti vain yhden häiriytyneen ihmisen epätoivoisesta teosta?

Arto kirjoitti...

Kiitos, Henrik, uskaltautumisesta tälle foorumille! Yläpuolisuus ja alapuolisuus on suhteellinen juttu. Sen huomaa vaikkapa siitä, kummalle puolelle asetat itsesi suhteessa "paimentolaiskansojen elämänarvoihin". Olen itse oikeasti sitä mieltä, että Raamatun sanoma kohottaa ihmisen ylös pahuudesta. Se on evankeliumin tehtävä ja tarkoitus. Jokainen, joka on tullut nostetuksi omasta pahuudestaan kohti hyvyyttä, voi tämän todistaa. Mitä Jokelaan tulee, niin totta kai se oli vain yhden häiriytyneen ihmisen epätoivoinen teko. Kysymys onkin siitä, pystyykö itsensä tällaisen häiriytyneisyyden yläpuolelle asettava humanisti tai kuka tahansa ulkopuolinen arvioija tajuamaan, mikä merkitys arvojen kadottamisella oli Pekka-Ericille. Kaikkein epäitsekriittisintä on kuvitella, että toisten ihmisten pahuus tai umpikuja ei kerro mitään minusta.