tiistaina, joulukuuta 11, 2007

Egyptiin ja takaisin


Marian ja Joosefin piti lähteä Egyptiin pelastaakseen henkensä. Minä ja Tiina lähdettiin pelkästään hengähtämään vähän. Syy blogin päivittämättömyyteen on siis siinä, että olimme viikon Luxorissa.

Muinoin Thebana tunnettu pikkukaupunki osoittautui ihan mielenkiintoiseksi paikaksi. Ennakkotiedoista poiketen emme edes saaneet vatsapöpöä. Hotellihuoneen parvekkeelta avautui näkymä Niilin vastarannalle Theban vuorelle, jonka juuressa sijaitsee kuninkaiden laaksona tunnettu faraoiden hautausmaa. Vastarannalla näkyi laiduntavia lehmiä ja mieleeni tuli faraon uni, jossa seitsemän laihaa lehmää söi seitsemän lihavaa lehmää. Koska egyptiläisessä uskonnossa lehmänmuotoinen Hathor on kauneuden jumalatar, uskallan tehdä seuraavan rinnastuksen: Seitsemän laihaa lehmää oli laiduntamassa Niilin länsirannalla, kun seitsemän lihavaa lehmää oli ottamassa aurinkoa hotellin altaalla. Lopulta seitsemän lihavaa lehmää söivät ne seitsemän laihaa lehmää seisovasta pöydästä eri tavoin marinoituina.

Lauantai-iltana osallistuimme koptilaisen kirkon iltapavelukseen. Se oli juuri alkanut, joten ihmisiä alkoi vasta hiljalleen valua sisään. Adventin takia palvelus oli kuulemma tarkoitus jatkua läpi yön sunnuntaiaamuun saakka. Seuraavana päivänä kävimme yhdessä kaupassa, jonka omistaja nukkui sikeästi tiskin alla. Syynä oli kuulemma se, että kauppias oli kristitty ja oli ollut koko yön kirkossa rukoilemassa. Siinä vähän meille esimerkkiä. Meillä oli Tuomiokirkossa valvomisen yö, mutta eipä siellä juuri paikallisia kristittyjä kauppiaita näkynyt :-)

Koptilaista liturgiaa oli kiva seurata, vaikka en ymmärtänytkään juuri mitään. Olen kuitenkin aikoinaan lukenut peruskurssit sekä koptissa että arabiassa, joten sieltä täältä erotin joitain sanoja. Selvästi liturgia oli hieman hankalaa myös toimittavalle vanhalle papille ja häntä avustavalle vanhojen herrojen joukkuelle. Välillä joku kävi toiselle kääntämässä sivua ja osoittamassa, missä mennään. Ihailtavan jouhevasti liturgia kuitenkin eteni jatkuvana vuorolauluna ilman juuri mitään keskeytyksiä. Huomasin jouhevuuteen syynkin. Toisella puolella keskikäytävää (naisten puolella) seisoi kaksi huivipäistä tätiä, jotka resitoivat liturgiaa niin antaumuksella ja ulkomuistista, että se kulki eteenpäin kuin juna. Ikonostaasin edessä hyörivillä herroilla oli siis täysi työ pysyä kirjoineen tätien kyydissä.

Minut ohjattiin tietysti heti etupenkkiin, enkä voinut vastustaa kiusausta yrittää videoida liturgiaa. Yritin kuitenkin pitää kännykän piilossa takin leipeessä, joten valitettavasti sormi jäi linssin eteen. Ehkä tästä pienestä klipistä kuitenkin saa jotain kuvaa.
video

Ei kommentteja: