keskiviikkona, marraskuuta 14, 2007

Nuorten kanssa Kryptassa

Kohtaamispaikkana Krypta tänään klo 18: aiheena oli VillageLife eli Suomen Lähetysseuran nettiin perustama virtuaalinen lähetystyön hanke. Asiaa esitteli henkilökohtaisesti ja asiantuntevasti kummisihteeri Laura Koivulahti. Samalla Laura esitteli SLS:n kummilapsityötä.

Valitettavasti Kohtaamispaikan kävijämäärä on koko syksyn ajan ollut alamaissa, koska se ei ole noussut seurakunnan omassa tiedotuksessa esiin. Väkeä oli tänään paikalla kolmisenkymmentä, suurin osa nuoria God's Gasista, mikä tietysti oli erittäin mukavaa. Sain sitä kautta jopa yhden entisen riparilaisen Facebook-kaveriksi :-)

Joka tapauksessa samaan aikaan, kun seurakunnan oma tiedotus rämpii aivan alkeellisten resurssien puutteessa, seurakuntayhtymä maksaa 300.000 euroa mainostoimiston kautta toteutettavasta kampanjasta. En ole katkera, mutta kuitenkin... Onko tosiaan niin, että meidän seurakunnassa tekemä työ ei ole mainostamisen arvoista, mutta itseironia on?

Mutta ei mennä asioiden edelle. Annetaan mainoskampanjan ensin puhua puolestaan. Ensi keskiviikkona Kohtaamispaikassa Teemu Laajasalo on luvannut ruotia kampanjaa oikein isän kädestä. Pysykää siis kuulolla.

8 kommenttia:

Nana kirjoitti...

Lähetysseuran kummilapsitoiminta kuulosti hyvältä ja toimivalta.

Sen sijaan Village Life sai mussa aikaan aika oudon tunteen. Mietin paljon tätä juttua, että kerätään rahaa "kuvitteelisiin kyliin, jotka vastaavat todellisia tarpeita ja -kohteita". Mulle jäi sellainen mielikuva, että jos mä lahjoitan rahaa esim. jalkapallokenttään Länsi-Afrikassa, niin raha voidaankin käyttää johonkin muuhun viihtyvyyteen vaikuttavaan tekijään jossakin muussa maanosassa. Mä en pitänyt tästä ajatuksesta. Musta se on harhaanjohtamista.

Oliko asia todellakin näin, vai ymmärsinkö ihan väärin? Jäi huijattu olo. :(

Arto A kirjoitti...

Kyllä olet käsittänyt oikein, Nana. VillageLife on todellakin virtuaalinen maailma kuten HabboHotel tai SecondLife. Niitä kyliä, joita on VillageLifessa, ei ole oikeasti olemassa. Projektin tarkoituksena on puhtaasti kerätä rahaa SLS:n tekemälle työlle. Samalla se antaa mahdollisuuden konkretisoida rahan käyttöä virtuaalisilla esimerkeillä. Tätä on virtuaalinen todellisuus. Mietin kyllä itsekin sitä, että onko asia riittävän selkeästi esillä VillageLife-sivuilla. Ei voida olettaa, että virtuaalisen ja todellisen maailman ero on ihmisille selvä. Pitääpä lukea uudestaan, mitä VillageLife-sivuilla lukee asiasta...

Nana kirjoitti...

Lähetys-Laura sanoi, että niitä apua tarvitsevia kyliä on niin paljon, että apua ei voi kohdentaa vaan tiettyyn kylään. Silti mä en tajua, miksi länsi-afrikkalaiseen jalkapallokenttään lahjoitettua rahaa ei voi käyttää jalkapallokentän rakentamiseen jossakin länsi-afrikkalaisessa kylässä. Jos rahaa ei voi kohdentaa edes siihen maanosaan mihin lahjoittaja toivoisi, niin eikö olisi reilumpaa sanoa se suoraan. Mä olen pettynyt tähän.

Anders Wikström kirjoitti...

Moi Nana!

VillageLife hanke lähti käyntiin siitä lahjoittaminen om muuttunut entistä "itsekkäämmäksi".
Aikaisemmin annettiin sen takia että itse oli saanut paljon ja halusi jakaa omastaan. Lahjoituksen vastaanottaja sai vastata Jumalan edessä siitä että hän käytti lahjoitukset tarkoituksen mukaisesti.

Tänä päivänä Lahjoittaja haluaa nähdä tulosta: "Minä olen saanut omalla lahjoituksellani jotain aikaiseksi".

Tämä on iso haaste järjestöille jotka tekevät hyvää.

Osa lahjoituksesta pitää käyttää palautteen antamiseen. Tämä tarkoittaa että pienempi osa lahjoituksesta menee "tuloksen tekemiseen" mikä taas Lahjoittajan mielestä on huono asia.

Järjestölle ei riitä että varsinaista työtä tehdään mahdollisimman kustannustehokkaasti vaan myös raportointi pitää olla kustannustehokasta.

VillageLife on yksi keino ratkaista tämä ongelma.

Nettiä käyttävä ihmininen ei lue pitkiä tekstejä joten Suomen Lähetysseura ei voi netissä kertoa koko toiminnan laajuudesta, koska kukaan ei jaksaisi lukea niin paljon.
Rakentamalla virtuaalisia kyliä koitamme antaa kuvan siitä mitä SLS tekee ja myös missä maanosissa.
Virtuaalisuus on suurmmalle osalle meistä jo tuttu asia vaikkakin raja virtuaalisuuden ja todellisuuden välillä on hämärtymässä. VillageLife tehtiin pelimäseksi sen takia että virtuaalisuudesta ei jäisi mitään epäselvää.

Kylien tarinoissa on käytetty oikeita tarinoita pohjana. Niitä on vaan muokattu niin että niistä syntyy kokonaisuus.

Kun koittaa tiivistää kuvaa näin paljon niin joutuu tekemään valintoja. Emme esimerkiksi pysty esittämään kaikki todelliset kohteet. Kuitenkin jokaisen kohteen takana on todellinen kohde.

Kävin itse viisi vuotta sitten Tansaniassa luovuttamassa jalkapalloja pieneen esikouluun mikä kuuluu Kummilapisohjelmaan.

Avun, tai Joulun Evankeliumin tarpeessa olevalle paras tapa lahoittaa on tehdä reilu lahjoitus suoraan luotettavalle järjestölle ja antaa järjestön päättää tarpeen mukaan missä raha käytetään. Tällöin suurin osa rahasta voidaan käyttää siihen työhön mitä varten järjestö on perustettu.

Toivottavasti tämä vastaa joihinkin kysymyksiisi etkä enää tunne itseäsi huijatuksi.
Oletan että olet tehnyt lahjoituksia VillageLifen kautta? Muuten minulle jää huijattu olo ;)

Anders Wikström
VillageLife:n kehittäjä

Development & Communications Officer
SAT-7,
CYPRUS

PS. Jos olet tehnyt lahjoituksen Boliton kylään niin lahjoitus käytettään Angolan, Botswanan tai Namibian työhön lahjoituksesi kohteen mukaan.

Arto kirjoitti...

Hyvä, Anders! Kiitos selventävästä kommentista. Näin olin ajatellutkin, että homma toimii. Välitän vastauksesi varmuuden vuoksi suoraan Nanalle, jos ei satu lukemaan täältä blogikommentista.

Nana kirjoitti...

Äh. Ei kai sulle Anders oikeasti huijattu olo jäisi, jos mä en lahjoittaisi, vaan pelkästään kyselisin? Voit rauhoittua. Olen eurojani jaellut, mutta en edelleenkään ole vakuuttunut haluanko sitä Village Lifen kautta jatkaa.

Virtuaalimaailma on tuttua. Tarkoituksenne on näyttää lahjoittajille heti työn tuloksia. Se on hienoa. Mutta kurjaa on se, että rahat eivät mene niihin tarkoituksiin, mihin lahjoittaja on ne tarkoittanut.

En epäile hetkeäkään etteikö tekemänne työ olisi loistavaa ja tarpeellista joka tapauksessa. Mua vain ärsyttää tämä keino, joka ei kerro totuutta.

Anders Wikström kirjoitti...

Jokainen vastaa omasta jakamisesta joten tuo viimeinen lause oli kyllä heitto. :)

Kun kerran tämä vastaus ei näytä riittäneen niin haluan haasta sinua kertomaan missä kohtaa ei kerrota totuutta jotta voidaan korjata tämä kohta. Sillä jos jollekin jää huijattu olo niin olen epäonnistunut yrityksessäni vastata sinunkaltaisesi lahjoittjien odotuksiin.

Kerroin että olen itse ollut mukana kun jalkapalloja annettiin lapsille. "Totuus" jota VillageLifen kautta haluttiin yksinkertaistaa on nimenomaan se ongelma että jokaisen lahjoituksen kohdentaminen yksittäiseen tarpeeseen ja siitä raportoiminen yksittäiselle lajoittajalle tulee maksamaan saman verran mitä keskivertolahjoittaja lahjoittaa. Lopputulos: Lahjoituksesta ei jää mitään jäljelle joten ei ole mitään mistä raportoida. Sehän vasta olisi huijaamista, eikö niin.

Minulla oli naapuri joka epäili että hyväntekeväisyyteen annettu lahjoitus oikeasti menee perille. Hän sanoi minulle että hän antaisi heti minulle 100 euroa jos voisin jälkeenpäin antaa hänelle kuvan vastaanottajasta joka näyttää että hänen lahjoittamansa 100 euron seteli on saapunut perille. Muuten hän ei anna senttiäkään.
Olet varmaan tarpeeksi fiksu jotta en tarvitse selittää miksi tämä on mahdottomuus.

Mikä olisi sinun mielestäsi paras tapa todistaa että lahjoitus menee perille ja samalla osoittaa lahjoituksen vaikutus? Se että afrikkalainen mies istuu 100 euron seteli kädessään ei vielä merkitse mitään.

Anders

Anders Wikström kirjoitti...

Huomasin että suomenkieli on hiukan ruosteessa kun päivisin käyttää englantia ja kuuntelee arabiaa ja kotonakaan ei puhuta juurikaan yhtään suomea..