lauantaina, elokuuta 25, 2007

Runokuu ja rutiinit

Kiireinen (tai siltä tuntuva) työviikko on vielä kesken, kun kirjoittelen tätä lauantaina iltapäivällä. Päivällä oli yksi kaste ja yksi avioliiton siunaaminen, toinen avioliiton siunaaminen on vielä klo 17 edessä. Huomenna kaksi messua, Tuomiokirkossa klo 10 ja Temppeliaukiossa klo 14, ja illalla mennään porukalla katsomaan Lehtosen Jussia ja Ville Virtasta, jotka tulkitsevat Johanna Freundlichin ohjauksessa Josef Conradin teosta Pimeyden sydän.

En juurikaan muistanut blogissa mainostaa etukäteen keskiviikon Runokuu-iltaa Tuomiokirkon kappelissa. Samanlainen ilta järkättiin viime vuonna Aino-Kaarina Mäkisalon ideoimana. Vierailijoiksi saimme neljä aika erilaista, mutta hyvin mielenkiintoista sanataiteilijaa: kirjailija Rakel Liehu, wanhojen wirsien weisaaja Sinikka Kontio, nuori runoilija Risto Oikarinen ja kristitty räppäri Brother Boney. Viimeksi mainittua en ollut kertaakaan tavannut aikaisemmin ja puhelimessakin pääsimme juttelemaan vasta iltapäivällä. Kaikki osoittautuivat kuitenkin mainioksi tyypeiksi ja luulen kokonaisuuden olleen yleisönkin kannalta virkistävän. Ilta liittyi siis Helsingin juhlaviikkojen yhteydessä järjestettävään Runokuu-tapahtumaan.

Keskiviikko oli alkanut paljon raskaammissa merkeissä, kun jouduimme kolmituntisessa seurakunnan papiston kokouksessa käymään läpi työnjakoa tulevalle syksylle. Työyhteisön sisäisiä kokouksia ei missään nimessä ja millään verukkeella pidä alkaa selostamaan julkisuudessa. Toisaalta kokouksiin liittyvät omat tunnelmat ovat varmasti vapaasti selostettavissa. Toivottavasti osaan tehdä selkeän eron näiden kahden välillä, jos ja kun viittaan niihin blogissa. Jos lukijasta tuntuu, että lipsun väärälle puolelle, olen kiitollinen huomautuksista.

Torstaina tapasimme Helsingin ekumeenisen toimikunnan vaihtuvalla joukolla. Kirkot pihalla - tapahtuma on taas tulossa keskiviikkona 5.9. klo 18 Vanhassa kirkkopuistossa. Tarkempi ohjelma löytyy sivulta helsinkirukoilee.fi. Lisäksi suunnittelimme pääkaupunkiseudun ekumeenista foorumia, joka järjestetään 2.10.2007. Puhuimme siinä yhteydessä myös pastori Markku Koivistosta ja hänen Nokia-missionsa rantautumisesta pääkaupunkiseudulle. Tuomiorovasti Matti Poutiaisen luvalla Nokia-mission tilaisuus järjestetään Vanhassa kirkossa 5.10., joten varovaisen toiveikkaita ollaan yhteistyön sujumisen suhteen.

Syksyn Kohtaamispaikka Kryptan ohjelma alkaa olla valmiina ja julkaisen sen kohtapuoliin myös Kohtaamispaikan omalla blogisivulla, joka aukeaa tästä. Vaikka olenkin syyskuun alusta 50% virkavapaalla, saimme kootuksi täysipainoisen ja mielenkiintoisen ohjelman syksyksi. Ehkä mainostan tulevia tilaisuuksia lisää sitten, kun niiden aika on.

Ehkä vielä sellainen maininta syksyn tapahtumista, että matka Roomaan ja Assisiin myytiin loppuun alkukesästä. Matka toteutuu siis 18.-22.10. ja Siiri lähtee sinne mun apuoppaaksi. Kivaa!

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos sanan voimaa väreilleestä Runokuun illasta kappelissa!
Toivottavasti tämäkin inspiroiva tapahtuma saa jatkoa.
Rakel Liehu on kirjoittanut: "Runo on avoin ovi". Niinpä!
Laura

Aulis Parviainen kirjoitti...

Viisikymmentäluvulla seurakunnissa vietettiin rapsodioita - musiikkia ja runonlsusuntaa.

Arto kirjoitti...

Itse asiassa runonlausunta taitaa olla vanhempaa perua kuin itse kirkko. Uskonnolliset tekstit muinaisessa maailmassa Raamatun Psalmeja myöten olivat useimmiten runotekstejä. Runolla oli siis erityinen kyky tavoittaa jotain sellaista, mitä arkipuheella ei saatu sanoitetuksi. Nykypäivän runotilaisuudet varmaan tutkivat sitä, vieläkö asia voi toimia näin. Jäin itse miettimään profetian mahdollisuuksia ja ymmärrettävyyttä tässä ajassa tai missä tahansa ajassa...

Aulis Parviainen kirjoitti...

Rapsodioissa esiintyi kitarakuoroja. Yksiäänistä laulua parinkymmenen kitaran säestyksellä. Kitarakuorot loppuivat kuusikymmentäluvulla moniäänisen kirkkokuorojen a-capellan tieltä. Aikanaan niillä oli mahtava harmonia hanureiden ja sitrojen kanssa. Siihen aikaan harmoniassa vastaavaa oli työväen musiikissa soittokunnat.

Sointi saattaisi olla nykysellä osaamistasolla aivan taivaallista.