perjantaina, elokuuta 10, 2007

Leadership Summit täydessä vauhdissa

Saavuimme Chicagoon tiistaina päivällä ja ehdimme pikaisesti tutustua Millennium Parkiin ja laiturialueeseen (Navy Pier). Keskiviikkona oli ensimmäinen kokoontuminen täällä Willow Creekissä konferenssin kansainvälisille osallistujille, joita on parisen sataa noin 30 maasta. Suomalaisia on meidän perheen lisäksi kuusi kappaletta ja ollaan pidetty tiivistä yhteyttä.

Varsinainen Leadership Summit alkoi torstaina klo 9 Bill Hyblesin puheella Vision to Die For. Heti perään Bill Hybels haastatteli entistä Hewlett-Packardin pääjohtajaa Carly Fiorinaa. Lounastauon jälkeen kuulimme New Yorkin Queensissa sijaitsevan ison mustien metodistikirkon pastoria ja entistä kongressiedustajaa Floyd Flakea ja iltapäivän lopuksi brittiläistä bisnesgurua Marcus Buckinhamia.

Jokainen sessio on ollut hyvin omanlaisensa. Hybelsin puheen ehkä keskeisin sanoma oli, miten tärkeää on, että seuraajat voivat nähdä johtajansa sitoutumisen. Palkkapappi ei innosta ketään. Fiorinan haastattelu oli tavallaan aika yllättävä. Kovassa bisnesmaailmassa toiminut huippunaisjohtaja osoittautui hyvin tasapainoiseksi, rauhalliseksi ja jopa hieman laahaavaksi pohdiskelijaksi. Oli mielenkiintoista seurata, miten nopea ja tehokkuuteen pyrkivä Hybels joutui kiemurtelemaan penkissään Fiorinan hyvin pohdiskelevien ja syvällisten vastausten ajan. Tiina ostin tuliaisiksi haastattelun pohjana olleen Fiorinan kirjan Tough Choices, jota varmaan vielä yhdessä tutkitaan tarkemmin.

Floyd Flake heitti ilmaan monia pitkän uran aikana testattuja periaatteita, mutta kokonaisuutena puhe jätti minut kylmäksi. Konferenssi jälkeen meidän pitää suomalaisena johtoryhmänä yhdessä päättää, mitkä kaksi täällä kuultua puhetta joudutaan jättämään pois marraskuussa pidettävästä Suomen konferenssista. Vaikka Flaken puheessa oli paljon opikeltavaa, mun mielipiteeni on, että se putoaa pois.

Sen sijaan iäkkään Warren Bennisin tilalle aika viime tingassa buukattu Marcus Buckinghamin kuunteleminen oli alusta loppuun asti pelkkää nautintoa. Mies selvästi itse nauttii työstään puhujana ja saa ihmiset hyvälle tuulelle. Lisäksi hänellä oli sanottavaa. Buckinghamin pääviesti oli, keskitytkö heikouksiisi ja niiden parantelemiseen vai vahvuuksiisi ja niiden vahvistamiseen entisestään.

Tänään aamupäivällä (kirjoitan tätä lounastauolla klo 13 aikaan Willow Creekin aulassa, mistä oheinen kuva) olemme kuunnelleet Harvardin gurua Michael Porteria, joka oli itse asiassa aika kipsissä tajutessaan puhuvansa samanaikaisesti noin 60.000 pastorille (tämä tapahtuma lähetetään livenä satelliitilla yli sadalle paikkakunnalle Pohjois-Amerikassa, täällä paikan päällä meitä on "vain" noin 7.000 kuulijaa). Mutta täyttä asiaa Porter puhui sosiaalisen auttamistyön strategisista periaatteista.

Aamupäivän toinen sessio oli aiemmin kesällä Washington D.C.ssä videoitu Colin Powellin haastattelu. Täyttä tavaraa ehdottomasti. Powell on tietysti armeijan miehiä, mikä tuo hänen sanomisiinsa tiettyä suoraviivaisuutta, mikä vapaaehtoistyössä ja seurakunnissa ei sellaisenaan toimi. Mutta esimerkiksi Noisy system -periaate tekisi hyvää mille tahansa seurakuntaorganisaatiolle: luovu arvomerkeistä, vakituisista istumajärjestyksistä ja muista avoimen vuorovaikutuksen esteistä saadaksesi organisaatiostasi mahdollisimaan rehellisen palautteen.

Lounaan jälkeen kuuntelemme pastori John Ortbergia, joka tuntuu olevan tuttu herätyskristityille, mutta meikäläiselle kirkkoihmiselle :-) ei valitettavasti sano etukäteen mitään. Iltapäivän päättää brittiläinen elokuvaohjaaja Richard Curtis, jonka haastattelua Bill Hybels sanoi odottavansa kaikkein eniten tämän konferenssin sessioista.

Päätämme tänään täältä tähän, kuten alivaltiosihteeri asian ilmaiseen.

Ei kommentteja: