torstaina, kesäkuuta 21, 2007

Harhaoppiset ulos?

Mitä harhaoppi tuo mieleen? Epäreiluin perustein roviolla poltetut toisinajattelijat? Vai hankalat fundamentalistiänkyrät? Saako tai pitääkö harhaoppiset erottaa kirkosta? Pitäisikö kirkon sietää sisällään harhaoppisia?

Viime perjantaina olin erään ystävän 50-vuotissynttäreillä. Siinä pöydässä istuessa tuli puheeksi myös naispappeuden vastustus, kuinkas muuten. Olimme vieressä istuvan kanssa samaa mieltä, että kirkko on osoittanut ryhdikkyyttä asettamalla selvästi rajan siihen, että se ei hyväksy naispappien syrjintää. Yksimielisyys kuitenkin loppui, kun vierustoveri toivotti naispappeuden vastustajat tervemenneeksi perustamaan oman kirkkonsa. Kerroin näkemyksenäni, että sellaiseen ei missään tapauksessa pitäisi mennä, koska kirkko on ihan selvästi ollut sitä mieltä, että naispappeuden vastustus ei ole harhaoppi, vaan kyseessä on vain erimielisyys kirkon järjestyksestä. Keskustelukumppanini oli eri mieltä: harhaoppi se on. Siinä vaiheessa katsoin parhaaksi lopettaa keskustelun.

Nykyaikainen, kirkkoon myönteisesti suhtautuva, mutta kirkon elämään melko satunnaisesti osallistuva aikuinen on siis valmis ottamaan hyvin tiukan kannan sellaiseen, mitä hän pitää harhaoppina. Harhaopiksi hän on valmis määrittämään vääränlaisen suhtautumisen naisen asemaan. Harhaoppisuuden kriteerinä ei siis ole esimerkiksi käsitys siitä, kuka Jeesus on tai mitä Pyhän Hengen toiminnasta pitäisi ajatella. Näitä teologisia kysymyksiä kiinnostavampia ja ennen kaikkea ratkaisevampia ovat moraaliset, tasa-arvoon ja suvaitsevaisuuteen liittyvät käsitykset. (Saman logiikan mukaan tulemme kuulemaan kohta Suomessakin argumentteja, joiden mukaan homoliikkeeseen kriittisesti suhtautuvat ovat harhaoppisia ja heidän pitäisi erota kirkosta.)

Olin eilen Ruoholahden kesäillan kerhossa pitämässä oman osuuteni hienosta luentosarjasta, jossa käydään läpi vuosisata vuosisadalta koko kristillisen kirkon historia. Mun osuudeksi lankesi "kolmas vuosisata, kirkkoisät ja harhaopit". En pysynyt ihan tiukasti 3. vuosisadalla, vaan pyrin vähän laajemmin katsomaan, mitkä asiat olivat alkukirkon ihmisille tärkeitä ja mitä he olivat valmiita määrittämään harhaopeiksi. Uskalsin tehdä kaksi yleistystä:

1) Alkuperäistä kristillistä tunnustusta "Jeesus on Herra" pyrittiin toistuvasti sovittamaan yhteen antiikin filosofisen (lähinnä uusplatonilaisen) ajattelun kanssa. Kirkkoisät ja kirkolliskokoukset kuitenkin määrätietoisesti yhä uudelleen torjuivat liian yksiselitteiset ja loogiset selitysmallit Jumalan ja Kristuksen olemuksesta. Harhaopiksi siis määriteltiin liian tiukkaan johdonmukaisuuteen pyrkivät selitykset. (Asian toinen puoli on se, että antiikin filosofiset käsitteet tulivat häiritseväksi osaksi meidän edelleen käyttämiä uskontunnustuksia. Ei ole mikään ihme, että esimerkiksi helluntailaiset ovat vierastaneet ensimmäisten kirkolliskokousten hyväksymiä uskontunnustuksia, vaikka niiden ilmaisemaa asiaa ei olekaan asetettu kyseenalaiseksi.)

2) Kysymyksessä kuka kuuluu kirkkoon ja millä perusteella kirkko otti kannan, että siihen kuuluu sekä pyhiä että pahoja. Vasta viimeisellä tuomiolla nämä erotetaan toisistaan. Kirkon ei siis pidä yrittää moraalisin perustein luokitella tai erotella jäseniään. Tämän linjan vuoksi kirkon ulkopuolelle jäi ryhmiä, jotka olivat valmiita paljon tiukempaan seulaan. Näiden tiukkisten mukaan kirkkoon saisivat kuulua vain ne, joiden moraalinen vaellus on kristitylle sopivaa. He eivät myöskään hyväksyneet sellaisten pappien tai piispojen suorittamia toimituksia, joiden moraalia he epäilivät. Kirkko oli toista mieltä. Kirkolle kelpaa jopa harhaoppisten suorittamat toimitukset, kunhan ne on toimitettu oikein. Niinpä kirkko edelleen hyväksyy minkä tahansa kasteen, joka on toimitettu vettä käyttäen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, riippumatta siitä, kuka sen on toimittanut.

Jos nyt ajatellaan näitä kahta pointtia ja pöytäkeskusteluani ystävän 50-vuotispäivillä, niin syntyy mielenkiintoinen ajatuksenjuoksu. Harhaoppisuuden kriteeri on kirkon mukaan se, suhtautuuko yksittäinen ihminen kunnioittavasti kaikkien kristittyjen yhteiseen uskoon, että Jeesus on Herra. Epäillä saa ja kysymyksiä saa esittää, mutta järkiperäinen viisastelu johtaa harhaoppiin. Sen sijaan harhaoppiin ei johda huono moraalinen vaellus. Se on kyllä vakavan huolen aihe, mutta ei toimi kirkosta erottamisen perusteena sellaisenaan. Ei voi olla mitään toista kirkkoa, jonka toisella tavalla ajattelevat voisivat perustaa. Voi olla vain yksi kirkko, jos kerran Kristus on yksi.

Nykyaikaisen ihmisen ajattelu taitaa olla aika lailla täsmällinen vastakohta tälle kirkon opetukselle. Siitä, onko Jeesus Herra vai ei, ihminen voi ajatella mitä tahansa. Sen sijaan kirkon jäsenyyden edellytyksenä ja harhaoppisuuden kriteerinä on länsimaisen moraalikoodin (tasa-arvoisuus, moniarvoisuus, suvaitsevaisuus jne.) mukainen toiminta. Kirkko on siis arvoyhteisö, jonka ulkopuolelle jäävät ne Jeesuksen uskovat kristityt seurakuntineen, jotka eivät hyväksy yleistä moraalikoodia.

Mulla on tapan kärjistää tällaisia vastakkainasetteluja. Tietenkin asian voi nähdä myös paljon pehmeämmin. Mutta en oikeastaan halua. Vastakkainasettelut selkeyttävät ja antavat mahdollisuuden valita. Käy entistä selvemmäksi, että kristillisen kirkon ei pidä muuttaa peruskäsitystään siitä, mikä pelastaa ja mikä on harhaoppia. Sen sijaan sen tulee voimakkaasti toimia sen puolesta, että tätä pelastavaa sanomaa Jeesuksesta ei sekoiteta ihmisten - uskovaisten tai vähemmän uskovaisten - muuttuviin moraalikäsityksiin.

7 kommenttia:

Lena kirjoitti...

Loistavasti kirjoitettu rakas veli. En olisi itse osannut sanoa paremmin :-)
Lena

Aulis Parviainen kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Aulis Parviainen kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Aulis Parviainen kirjoitti...

>> tuli puheeksi myös naispappeuden vastustus..

Vaikkei blogaus keskity pelkästään naispappeihin kerron kuukausi sitten käymästäni keskustelusta hautaustoimiston omistajan Martti Forsiuksen kanssa. Tunnen Martin 70 - luvulta alkaen jolloin toimin kanttorina. Martti esitti videoita hautajaisista. Puhe siirtyi naispappien hautajaispuheisiin. Martti sanoi että saattoväki pitää naispappien siunauspuheita lämpimimpinä.

Arto kirjoitti...

Uskon helposti, että naispapit ovat keskimäärin otteissaan sielunhoidollisempia ja empaattisempia. Tietysti jokainen meistä on yksilö.

Olen pari kertaa viime kuukausien aikana ajautunut kommentoimaan naispappeuden vastustusta. Sain yhden yksityisen sähköpostinkin asian tiimoilta. Huomaan, että en ole jaksanut intoutua vastustamaan naispappeuden vastustajia. Hankalia he varmasti ovat monella tavalla. Mutta medialla ei ole riittävästi edellytyksiä arvioida kirkon sisäistä tilannetta ja se on ongelma. Tarvittaisiin kipeästi vakavasti otettavaa ja asiantuntevaa kirkkouutisointia. Nykymenolla omat sympatiani valuvat "väärinymmärrettyjen" änkyröiden laariin, vaikka ei heidän kanssaan haluaisikaan olla kauheasti tekemisissä. Yritä tässä nyt sitten tulle ymmärretyksi, kun asioista pitäisi kaiken lisäksi olla kauhean mustavalkoisia mielipiteitä... :-)

Safiiri kirjoitti...

Kiitos tästä kirjoituksesta, Arto. Rauhanrakentajia tarvittaisiin ja olennaisuuksiin keskittyjiä.

hannu kirjoitti...

Morjesta Arto A.

laskeuduin näille sinun sivuillesi vahingossa. Ja tietysti luin juttujasi. Aika maltillista ja terävää pohdintaa. Sulla on hauska tapa ruotia asioita suoraan ja sinulla on selkeitä mielipiteitä. Olet pappi? näin ymmärsin, mutta oletko seurakunnan hommissa. Mä olin pappina srkssa kuutisen vuotta ja totesin, että tää on mahdoton yhtälö. Yrittää tehdä hommia omalla työalalla, olla neljän pojan isukki ja yhden vaimon mies. Työtä on paljon ja duunarit vähenee. Suurin ihmetys pappina oli tämä naispappeuskahina joka jatkuu...Olin ihan siellä myrskyn silmässä. Olin pappina Valkealassa. Olen sitä mieltä, että kyllä meillä pitäsi olla tilaa myös näille "vanhauskosille". Oma piispa heille "rimpiläisen malliin". Tässä kirkossa saa muutenkin höpötellä mitä sattuu kaikenlaisten SpinSpongien sanoituksilla. Minun kantani naispappeuteen on seksuaalinen, olen naimisissa naispapin kanssa(yhden).
Silti en haluaisi että nämä vastustajat tungetaan omaan kirkkoon.
Muuten oletko tietoinen, että lokakuun 22 päivä on Hyvinkään seurakunnassa jonkilainen pappien kokoontuminen, jossa tätä asetelmaa pyritään miettimään. Sinne kasaantuu toivottavasti läjäpäin paaaappeja ja molempaa sukupuolta. Hyvinkään pappi Juha Koivulahti on jotenkin pääpuuhamies. Jos kiinnostaa...
T: HK ja pidot paranoo