maanantaina, toukokuuta 14, 2007

Ja taas porskutetaan eteenpäin

Vilkas blogipäivä tänään!

Olin illalla pelaamassa lentopalloa ja pääsin vasta nyt puolenyön aikaan kunnolla koneen ääreen. Tuntuu oikein mukavalta, että saarnasta on riittänyt keskustelua. Sitä harmittelen, että tein hätäisiä johtopäätöksiä Virpi Suutarin ajatuksista pelkästään sen perusteella, mitä lehdestä luin. Kun katsoin hänen haastattelunsa hs.fi/kulttuuri -sivun videoklipistä, se muutti käsitykseni hänestä hyvin myönteiseksi. Lehtiä lukiessa on hyvä muistaa, että siellä oikeatkin henkilöt ovat fiktiota. Kukaan ei melkein koskaan sano mitään sillä tavalla kuin lehdessä sanotaan. Kyseessä on aina toimittajan valikoima ja käsitys siitä, mitä sanottiin. Sama koskee osittain myös itse kirjoitettuja tekstejä. Ne eivät ole sama asia kuin kyseinen henkilö itse. Teksti luo aina fiktion. Jokainen kirjoittaja on tässä mielessä fiktiivinen henkilö.

Onkin parasta lukea myös omaa tekstiä tästä näkökulmasta. Se ottaa kantaa fiktiivisiin, siis sepitettyihin asioihin sepittämällä niistä uusia tekstejä, joihin joku toinen teksti voi vuorostaan ottaa kantaa. Tietysti jokaisen tekstin takana on henkilö, jonka tulisi pystyä seisomaan sanojensa takana. Mutta ei edessä. Sanat ovat ensin. Niiden takana on henkilö. Tähän henkilöön voi tutustua kunnolla vain, jos sanat tulevat lihaksi ja syntyy yhteys. Tästä varmaan saarnassakin perimmältään on kysymys. Siitä, syntyykö siinä yhteys. Toivottavasti syntyy.

Siksi on kiva jättää tämän päivän keskustelunaihe ja siirtyä katsomaan eteenpäin. Keskiviikkona vietetään Kohtaamispaikka Kryptassa kevätjuhlaa. Helatorstain viikonlopun olen vapaalla ja mitä ilmeisimmin mökkitalkoissa. Ja sunnuntaina olen Tuomasmessussa liturgina (Agricolan kirkko klo 18). Toivottavasti jossain näistä tavataan!

3 kommenttia:

Marko kirjoitti...

Hyvä että olet näköjään ottanut ainakin puolitoista askelta taaksepäin. Mielestäni Hesarin juttu oli lempeä ja kannustava. En nähnyt siinä kyllä mitään nolaamista.

Minulla on eräs ystävä, jonka nimi esiintyy aika usein lehdissä. Hän on kehittänyt tällaisen suojamekanismin. Jos oma nimi sattuu silmiin aamun sanomalehdessä - hyppää äkkiä seuraavalle aukeamalle ja lue juttu seuraavana päivänä. (Tämän kun itse muistaisi.)

Taisimme Arto joskus keskustella siitä sanaa 'saarna' käytetään kahdessa eri merkityksessä hyvin yleisesti. Teille papeille saarna tarkoittaa nimenomaista jumalanpalveluksen osaa, jonka kärki liittyy kirkkovuoden kaareen. On kai pakko liittyä. Meille jotka emme ole pappeja, saarna tarkoittaa arkisempaa saarnaamista. Siis jotain sellaista mitä kotonakin joskus kuulee: "Mitä nuo sukat tuossa lattialla taas tekevät."

Luulen että tämä saarna -kiemurointi johtuu tästä. Minulla kesti kauan, ennenkuin ymmärsin ja uskoin, että saarna kirkollisessa mielessä on tarkkaan ohjeistettu osa esitystä, siis sitä jumalanpalvelusta. Sivumennen sanoen olen huolissani siitä että saarnaa ei saa pappi käyttää vahvemmin puhumiseen itsestään käsin. Omat kokemukset uskostamme, niiden ääneen ajattelu saarnan muodossa, voisivat olla vapauttavia kokemuksia.

Sen sijaan on virkistävää, että ottaa saarnan sisälle viittauksia Euroviisuihin, joissa todella rukoiltiin Serbian voittajaesiintyjän yhteydessä.

Olin illalla oman venekerhoni tapaamisessa ja siellä nousi keskustelun teemaksi veneily ja hengellisyys. Aika painokkaita puheenvuoroja jaettiin, jopa ahdistavia. Mutta nekin kestää kun muistaa että toisten tunteet eivät ole minun tunteitani.

Jos olisin Arto sinä, soittaisin samoin tein Virpi Suutarille ja pyytäisin torikahville. Mielestäni Hesarin jutussa oli huima, lähes raamatullinen lähtö. Sivistynyt ihminen etsii Torontossa tarinoita uskosta ja Jumalasta. Hän tulee Helsinkiin, menee jumalanpalvelukseen ja kuulee Arton saarnan. Etsivä löytää. Melkein kuin elokuvan alku. Ja sitten tämä Helsingin saarna käynnistää vilkkaan keskustelun, väärinkäsityksineen kaikkineen. Aivan mahtava alku hyvälle tarinalle.
Niin, soita Virpi Suutarille ja pyydä aamukahville. Keskustelkaa aamukahvilla (myös lihapiirakat Snelmanilta) aiheesta mikä on saarna ja mikä se voisi olla? Mahdollisuuksien rajoissa ja sitten rajoituksitta.

Ja jos menette, soita Arto, ja pyydä mukaan.

Marko

Arto kirjoitti...

Kiitos viisaista näkökulmista, Marko! Olisitpa ollut kuulemassa sunnuntain saarnan. Se oli nimittäin sua varten pidetty :-)

Marko kirjoitti...

Noi saarnat pitäisi saada podcasteina verkkoon. Niitä olisi sieltä helppolatailla ja kuunnella.