keskiviikkona, huhtikuuta 18, 2007

Evoluutio ja luominen tasapeliin?

Oli monella tavalla mielenkiintoinen ilta Kryptassa! Väkeä oli kivasti, keskustelu sujui ystävällisissä merkeissä ja ajattelemisen aihettakin tuli. Itse pidin tärkeimpänä sitä, että keskustelu voitiin käydä nimen omaan ystävällisessä ja kunnioittavassa hengessä. Luulisin, että siinä onnistuttiin hyvin.

Toisaalta - tällaista jahkailua ja omien tekemisien kriittistä arviointia tämä blogi taitaa olla täynnä - kunnioittava ilmapiiri peitti alleen pari asiaa. Keskustelijat eivät paljonkaan haastaneet toisiaan. Osittain kunnioittava sävy siis johtui siitä, että jokainen panelisti puhui oman asiansa. Ehkä Mikael Fortelius oli tässä myönteinen poikkeus, sillä hänellä oli selvästi erinomainen kyky vuorovaikutukseen. Olisin itse varmaan puheenjohtajana voinut pyrkiä enemmän ohjaamaan keskustelua keskinäisen kommentoinnin suuntaan. Toisaalta kaikki panelistit käyttivät reilusti 10 minuutin alkupuheenvuoron ja sen lisäksi vielä suhteellisen pitkät kommenttipuheenvuorot. Niiden jälkeen ei ollut oikeastaan enää mahdollista kehitellä syvemmälle porautuvaa väittelyä.

Toinen kriittisesti huomioitava seikka liittyy samaan asiaan. Tällainen lyhyt tilaisuus, jossa on neljä puhujaa ja lisäksi suulas puheenjohtaja, jää väistämättä pintaraapaisuksi. Mihinkään kysymykseen ei oikeastaan päästy syventymään. Vain harva puheenvuoro otti lähtökohdakseen jotain, mitä joku muu oli sanonut jatkaakseen aiheen kehittelyä. Yleisöpuheenvuorotkin olivat lähinnä omien näkemysten esittelyä. Tosin niiden kautta keskusteluun tuli myös raikkaita näkökulmia, jotka ansaitsivatkin tulla mainituiksi. Keskustelun pinnallisuutta ei siis kannata ottaa kovin pahana asiana, kun lähtökohtaisesti ei ollut edes mahdollisuuksia muuhun.

Keskustelusta jäi mieleen joitakin yksittäisiä poimintoja: Kyösti Pulliainen esitti alkupuheenvuorossaan, että jos uskoo Jumalaan, joka toimii ja vastaa rukouksiin, ei voi hyväksyä evoluutiota. Minulle jäi hyvin epäselväksi, millä tavalla Pulliainen oli tähän päätynyt, eikä hän sitä kai mitenkään perustellut. Tässä asiassa hän näytti siis olevan puhdas rationalisti, joita on kahdenlaisia: fundamentalisteja ja ateisteja. Voi olla, että en täysin käsittänyt hänen lähtökohtaansa, jossa näytti olevan kokemus kodin ahdistavasta uskonnollisuudesta. Ehkä myös vähän hätkähdin sitä, että olin kuvitellut Pulliaisen edustavan jonkinlaista välittävää kantaa, jossa on tilaa sekä uskolle Luojaan että evoluutiolle. Kyllä Pulliaisen ajattelussa kai jonkinlainen myönteinen sija jäi uskonnollisuudelle, mutta ulkopuolisesta näkökulmasta.

Pertti Seiskarin alkupuheenvuoron sisällöksi jäi sata vuotta vanhasta kirjasta luettu, hieman epäselvä sitaatti egyptiläisestä luomismyytistä. En ole varma, tulkitsenko oikein, mutta tämä näytti Seiskarille olevan tärkeää siksi, että näin Raamatun luomiskertomus vahvistuu osaksi muinaisitämaista mytologiaa. Näkökulmaa ei voi parhaalla tahdollaankaan pitää uutena, kun niin kutsutusta Bibel-Babel kiistasta on kulunut jo reilut sata vuotta. Silloinhan oli vastikään löydetty vanhoja babylonialaisia tekstejä, joiden avulla Raamatun tekstit asettuivat ensi kertaa kulttuurihistorialliseen kontekstiinsa. No, jos tämä haparoiva aloitus jätetään sikseen, Seiskarin näkökulma tuntui olevan se, että Raamatun luomiskertomus jollain merkittävällä tavalla oikeasti viittaa evoluutioon. Tärkeämpänä ajatuksena tosin minulle jäi mieleen päinvastainen näkökulma, että ehkä nykyaikainen evoluutioteoria onkin saanut perusmallinsa Raamatun luomiskertomuksesta. Raamatun kertomukset ovat siis vaikuttaneet tiedeyhteisön alitajuiseen tapaan hahmottaa maailman syntyä.

Sekä Seiskari että Pulliainen jättivät siis valitettavasti minut hieman pettyneiksi. Olin varmaan odottanut heiltä täsmällisempää ja parempaa Raamatun historian ymmärtämistä. Lopputulosta keskustelulla ei tietenkään ollut, eikä pitänyt olla. Pekka Reinikainen toi esiin käsityksensä evoluutioteorian epätieteellisyydestä. En tiedä, kuinka moneen kuulijaan hänen melko paljon detaljeja sisältänyt esityksensä upposi. Minulta se meni jonkin verran ohi, koska ajattelen asiaa lähinnä raamatuntutkijana enkä biologina. Jälkikäteen ajateltuna olisin varsin hyvin voinut itsekin osallistua keskusteluun nimenomaan Vanhan testamentin asiantuntijana, mutta valitsin nyt vain johdattelijan ja puheenjohtajan roolin.

Kaikesta kriittisyydestä huolimatta olen tosi iloinen, että ilta järjestettiin. Mun mielestä on hienoa, kun eri tavalla ajattelevat ihmiset on valmiita tulemaan yhteisen pöydän ääreen kirkossa kertomaan näkemyksistään.

Kun puheiden jälkeen sanoin, että otetaan vielä loppuvirsi, neljä ihmistä nousi seisomaan ja yritti lähteä pois. Sen verran mua ottaa sellainen käytös päähän, että käskin heidän istua rauhassa alas virren ajaksi. Olisin tosiaan odottanut edes pelkästä kohteliaisuudesta, että puolentoistatunnin istumisen jälkeen heillä olisi ollut tajua istua kaksi minuuttia lisää ihan vaan kunnioittaakseen talon tapoja. Jälkikäteen ajateltua en oikein tiedä, miten olisin voinut asian paremmin hoitaa. Sanoin tilaisuuden aluksi, että lopussa lauletaan virsi ja että se on talon tapa ja että toivon kaikilta osallistujilta siinä suvaitsevaisuutta. Sanotaanhan tosin, että talo elää tavallaan, vieraat lähtee ajallaan, mutta en tiedä, voiko sitä soveltaa tähän tilaisuuteen. No, suurin osa yleisöstä lauloi täysin palkein Totuuden hengestä (virsi 484:1,4). Tietysti toivon myös sitä, että kukaan paikalla ollut ei kokenut virren laulua sillä tavalla, että sillä olisi yritetty turhentaa keskustelun sisältöä. Kyllä kirkkoon mahtuu jatkossakin ennakkoluulottomia keskusteluja hyvistä aiheista.

Ensi viikolla Kohtaamispaikka pitää taukoa, kun kirkossa on Tahdon, tahdon -vihkiparien ilta. Kahden viikon kuluttua eli 2.5. puhutaan Myllykosken Matin kanssa Jeesuksen väitetystä hautalöydöstä.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihan hyvä keskustelun aihe. Harmi vaan että se oli niin biologia-, matemaattis-, ja fysiikkapainoitteinen.

Mihin unohtuivat moraali- ja etiikkakysymykset ?!

Jos evoluutio sellaisenaan on totta niinkuin meille opetetaan, niin oikeudenmukaisuus ei koskaan toteudu.

Millä ei ole mitään tarkoitusta ja olemme täällä sattuman oikusta vailla muuta päämäärää kuin kuolema.

Tässä mielessä Pulliainen oli väitteessään oikeassa evoluution ja Jumalauskon suhteessa.

Anonyymi kirjoitti...

Olin läsnä tapahtumassa ja minusta jäi monikin asia sanomatta. Ensinnäkin minusta kirkon pitäisi selvästi ilmaista kantansa eikä hymistellä "kaikki ovat oikeassa"-tyyliin ikäänkuin sillä ei olisi väliä, mitä kouluissa opetetaan. Tänä päivänä uskonnon- ja biologianopettajilla on vaikea selittää oppilaille evoluutioteorian ja luomiskertomuksen välistä suhdetta kun kirkko ei ole antanut siihen kunnollisia eväitä (vaikka arkkipiispa Jukka Paarma sanoikin saarnassaan 29.5.2005 selvästi ettei Raamattu ole luonnontieteellisten tosiasioiden hakuteos). Toiseksi olisi todella aika kyseenalaistaa kreationistien motiiveja. Reinikaisen kehonkieli viesti selvästi että hän tiesi puhuvansa puppua muttei voinut perääntyä. Miksi hän on niin sitoutunut tällaiseen amerikkalais-konservatiiviseen intressiin? Kolmanneksi: kristinuskon tärkein merkitys ihmiskunnalle on sen välittämässä toivossa ja arvoissa - ei pikkutarkoissa ohjeissa jotka ovat aikaan ja paikalliseen kulttuuriin sidottuja.

Uskossa, muttei hölmö

Anonyymi kirjoitti...

Siihen ei tarvita evoluutioteoriaa, että havaitaan maailman olevan epäoikeudenmukainen paikka, jossa vahvimmat menestyvät. Riittää, että seuraa silmät auki maailmanmenoa.

Evoluutioteoria ei pakota kristittyä toimimaan samalla tavoin kuin eläimet. Ihmisellä on kyky tiedostaa toimintansa seurauksia ja pohtia asioita eettisesti.

Todellinen muutos toiminnassa on kuitenkin mahdollista vasta sitten, kun suomut tippuvat silmiltä ja tajuaa oman raadollisuutensa.

Tähän kristinusko antaa hyvät välineet. Jeesuksessa Jumala tuli osalliseksi meidän kärsimyksistämme, raadollisuudestamme ja selviytymistaistelusta. Hänen kauttaan Jumala osoitti, ettei luonnossa ilmenevällä vahvimman oikeudella ja luonnonvalinnalla ole kuitenkaan viimeistä sanaa.

Itsensä uhraava pyyteetön rakkaus voittaa sittenkin paradoksaalisella tavalla luonnonvalinnan ja selviytymistaistelun - vaikkakin lopullinen voitto näkyy vasta ylösnousemuksen aamussa. Tämän Kristuksen rakkauden koskettamana kristitty ei enää seuraa biologista viettiään vaan rakastaa lähimmäistä Jumalan rakkaudella.

Jarkko Joki

Arto kirjoitti...

Kiitos kommenteista, joissa toistuu muun muassa se huomio, että lyhyt keskustelutilaisuus jättää aina enemmän sanomatta kuin pystyy sanomaan. Mulla ei ollut halua lähteä ohjaamaan keskustelua yhteen tai toiseen suuntaan, vaan annoin aiheiden kulkea omia polkujaan. Se oli tietysti ainoa reilu vaihtoehto kutsuttuja vierailijoita ajatellen. Mun mielestä on myös tosi viisasta, että kirkossa ei mikään taho yritä tuputtaa omaa kantaansa "kirkon selvänä kantana" tähän asiaan. On paljon parempi, että keskustelu saa kulkea vapaana näistä asioista. Tietysti tässä keskustelun vapaudessa on sisään rakennettuna se kanta, että kreationismi ei ole kirkon virallinen kanta. Kirkon virallinen kantahan löytyy katekismuksesta ;-)

Anonyymi kirjoitti...

Evoluutio-luomis-ilta oli minusta oikein hyvä ja tarpeellinen.Hienoa että se järjestettiin.Minusta kryptassa oli kunnioittava ja kuunteleva ilmapiiri.

Ehkä se Pulliaisen alkupuheenvuoron kommentti, josta Arto mainitsi, liittyi evoluution armottomuuteen ja vahvemman valtaan - näin sen tulkitsin.

Varsinainen helmi oli Seiskarin havainto että antiikin luomiskertomusten joukossa Raamatun luomiskertomus on ensimmäinen jossa asiat esitetään evoluution mukaisessa järjestyksessä.Mistä Mooses saattoi tietää?- hän kysyi.

Toinen mieleen jäänyt ja edelleen mieltä askarruttava oli yleisöpuheenvuoro maapallomme lopunajoista. Sitäkin keskustelua olisi hyvä jatkaa myös kirkon piirissä

Anonyymi kirjoitti...

Evoluutioteorian ja luomisuskon (ainakin toistaiseksi) sovittamattomalta vaikuttava ristiriita on evoluution perusajatuksessa: elämän syntyyn ja kehitykseen ei ole vaikuttanut ulkopuolinen voima tai toimija, vaan se on sattumien summaa. Tuo lähtökohta on ehdoton eli sulkee 100% ulkopuolelle mahdollisuuden ulkopuolisen tahon vaikutuksesta. Tämä näkökulma on sisäänajettuna biotieteiden opetuksessa ja tutkimuksessa.

Me, jotka uskomme Jumalaan, ajattelemme, että myös elämän synnyssä ja kehityksessä on ollut taustalla ohjailua ja suunnittelua, ja että elämällä on jokin erityinen tarkoitus.

Molemmat vaihtoehdot edellyttävät kannattajaltaan uskoa.
- marsa

Arto kirjoitti...

Anonymous nro 4:lle. Voi olla tosiaan, että en ymmärtänyt Kyösti Pulliaisen pointtia alkupuheenvuorossa. Olin ennakolta varautunut siihen, että ilmeisestä evoluution ja luomisen välisestä tieteenfilosofisesta yhteensopimattomuudesta huolimatta hänen oli tarkoitus etsiä niitä käsitystapoja, jotka eivät sulje toisiaan pois. Yhteensovittaminen kun joka tapauksessa tapahtuu kaikkien niiden mielissä, jotka uskovat Luojaan ja hyväksyvät evoluutioteorian tavan tarkastella luontoa.
Seiskarin ajatus siitä, että Mooses tiesi jotain, jota hänen ei olisi pitänyt tietää, ei sen sijaan minua kovasti vakuuttanut. Se tuo mieleen varhaiskristillisten apologeettien ajatuksen, että kreikkalaiset varastivat filosofian Egyptistä, jonka jumaluutta koskeva tieto oli peräisin Moosekselta. Pidin parempana sitä näkökulmaa, että Mooseksen kirjojen luomiskertomus on vaikuttanut biologien alitajuiseen käsitykseen evoluution etenemisestä. Mutta toki havainto on erittäin mielenkiintoinen molemmin päin ajateltuna. 1 Moos 1 on joka tapauksessa tyylillisesti ja sisällöllisesti hyvin erilainen luomiskertomus kuin muualta Lähi-idästä tunnetut myytit. Tämä näkökulma taisi jäädä keskustelussa aika piiloon.

Anonyymi kirjoitti...

Moi Arto!

Nyt on audio keskustelusta kuunneltavissa osoitteessa www.taivaspaikka.fi

Terveisin,

Vili

Juhani kirjoitti...

Evoluutioteorialta putoaa täysin pohja pois kun lukee tämän linkin takana olevan kirjoituksen:

http://koti.phnet.fi/elohim/uskotkokehitysoppiinji