perjantaina, maaliskuuta 09, 2007

Pääsiäinen pelastettu: Jeesuksen luut löydetty

Kerrankin voidaan varmasti tietää, millä tavalla Helsingin Sanomat juhlistaa kristillistä pääsiäistä. Joka vuosi nimittäin suurina kristillisinä juhlapyhinä HS:n tapoihin on kuulunut julkaista jokin laaja, kriittinen artikkeli kristinuskon keskeisistä opinkohdista. Joka vuosi se on – ainakin minulle – tullut jonkinlaisena yllätyksenä: joko taas. Tänä vuonna on siis toisin. Tiedämme jo etukäteen, mitä pääsiäisen Hesarin artikkeli tulee käsittelemään.


Discovery Channel näytti 4.3. ohjelman nimeltä The Lost Tomb of Jesus (Jeesuksen kadonnut hauta), jossa kerrotaan arkeologien löytäneen Jeesuksen sukuhaudan. En ole nähnyt Discovery Channelin ohjelmaa, mutta luin heidän nettisivuillaan olevan esittelyn ohjelman sisällöstä. Dokumentin on ohjannut Titanic-ohjaaja James Cameron. Selasin myös jonkin verran netissä olevaa tiedeyhteisön keskustelua aiheesta.

Hautalöytö, josta nyt puhutaan, ei ole uusi. Kyseinen Talpiotin hauta löydettiin kaivausten yhteydessä vuonna 1980. Hauta oli jo löydettäessä hieman tuhoutunut, ilmeisesti antiikin aikaisen hautaryöstöön vuoksi. Hautakammiosta löytyi käsitykseni mukaan 10 ossuaaria eli luuarkkua. (Toivottavasti kukaan ei lue tätä selostusta tieteellisenä artikkelina, vaan ainoastaan yrityksenä jotenkin referoida rönsyilevää ja monipolvista tieteellistä keskustelua.) Yksi näistä, Jaakobin ossuaari, esiteltiin yleisölle jo aiemmin suuren kohun saattelemana. Israelilainen antiikin keräilijä, Oded Golan, on parhaillaan oikeudessa syytettynä kyseisen luuarkun kyljessä olevan nimikirjoituksen väärentämisestä. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan emme vielä tiedä kaikkea väärennöksestä ja siihen liittyvästä pelistä.

Jos Jaakobin nimellä kulkeva luuarkku todella oli alun perin haudassa – mitä emme siis voi enää varmuudella tietää – sen halutaan tulkita sisältäneen Jeesuksen veljen Jaakobin luut. Muissa hautakammiosta löytyneistä luuarkuissa lukee ainakin nimet ”Jeesus, Josefin poika”, ”Maria”, ”Mariamne e Mara” ja ”Juuda, Jeesuksen poika”. DNA-analyysin avulla on selvitetty, että ”Jeesus” ja ”Mariamne” eivät ole verisukulaisia, joten oletus on, että he ovat pariskunta. Näin ollen Juuda olisi heidän poikansa. Villeimmät tutkijat vetävät jo yhtäläisyysmerkkejä Joh 13:26 kohtaan, jossa ”opetuslapsi, jota Jeesus rakasti” nojautui tämän rintaa vasten. Kyseessä olisi kai tämän spekulaation mukaan ollut siis Jeesuksen poika, Juuda.

Mitä tästä pitäisi ajatella? No, ainakin sitä, että hautalöydös on mielenkiintoinen, kuten arkeologia yleensäkin. Silti arkeologia on aina mykkää. Löydökset eivät puhu. Jotta ne puhuisivat edes jotain, niitä pitää tulkita. Pitää tehdä johtopäätöksiä ja esittää hypoteeseja. Näin ollen siitä, että luuarkun kyljessä lukee jotain, ei voi suoraan päätellä muuta, kuin että siinä lukee niin. Noin viidesosalla juutalaisista naisista oli Jeesuksen aikaan nimenä Maria. On kiistanalaista, mitä ”Mariamene e Mara” tarkoittaa. Joidenkin mukaan ”Mara” tarkoittaa ”mestaria” ja viittaa Magdalan Marian asemaan varhaiskristittyjen johtohahmona. Luuarkussa ei tosin mainita Magdalaa. Ja ”Mara” voidaan tulkita lyhenteeksi nimestä ”Marta”, joka myös oli kovin yleinen. Tämän tulkinnan mukaan luuarkku sisältäisi Mariamnen ja Martan luut. Pyhän Maan arkeologiaa tuntemattomalle nämä nimet tietysti väistämättä luovat kuvan ainoista tuon ajan tutuista hahmoista, mutta tällä mielikuvalla ei ole juurikaan käyttöä todistusaineistona.

Monelle maallikolle hautalöydös todennäköisesti nostaa pintaan saman kysymyksen, jonka Dan Brown onnistui herättämään Da Vinci –koodilla: Entä jos ne ovatkin Jeesuksen luut? Entä jos Jeesuksella olikin Juuda-niminen poika? Entä jos Jeesus ja Magdalan Maria olivatkin aviopari?

Kysymykset ovat mahdollisia. (Toisaalta ne samalla kumoavat Da Vinci –koodin fiktiivisen väitteen, että Magdalan Maria olisi paennut Ranskaan ja saanut siellä Jeesukselle Saara-nimisen tyttären, josta olisi tullut Merovingi-kuninkaiden kantaäiti. Jossain naistenlehdessä oli vastikään juttua Etelä-Ranskassa sijaitsevasta Magdalan Marian luostarista, jonne Da Vinci -fanit suuntaavat pyhiinvaelluksiaan. Turhaan! Nyt pitää lähteä Jerusalemiin hautavisiitille.) Joillekin on selvästi helpottavaa ajatella, että Jeesus olisi sittenkin todistettu vain tavalliseksi mieheksi. Suotakoon se mahdollisuus.

Arkeologia on silti paljon raadollisempaa. Tässä näyttää taas käyneen niin, että surkeilla yliopistopalkoilla elävät tutkijat ovat haistaneet rahan ja ylivenyttäneet tulkintojaan saadakseen aikaan skandaalin. Onhan tunnettua, että mikään media ei lotkauta korvaansakaan arkeologisille löydöksille, elleivät ne aseta jotain tunnettua tosiasiaa kyseenalaiseksi. Eikä Hesari saisi päähänsäkään (siis päätoimitukseensakaan) julkaista artikkelia kristinuskon alkuräjähdyksestä ja tyhjästä haudasta ellei siihen sisältyisi skandaalin mahdollisuus.

Skandalon on muuten kreikkaa ja tarkoittaa loukkausta ja sadinta, siis houkutusta loukkaantumiseen. Anthony de Mello on sanonut, että jos et suostu loukkaantumaan, kukaan ei voi sinua loukata. Ei siis pidä provosoitua, vaan ottaa innolla vastaan kaikki uusi tieto, joka tähän aiheeseen liittyy. Alla muutamia ajankohtaisia linkkejä.

Discovery Channel - esittelee filmin the Lost Tomb of Jesus

Filmin omat kotisivut löytyvät tästä

Mark Goodacre, proffa, Duke University

Ben Witherington, UT:n proffa, Asbury Theological Seminary, Wilmore, KY

Stephen Shields -nimisen hemmon blogi, jossa hyvä lista aiheeseen liittyviä sivuja

Reflections of a Cyberpastor - The so-called Jesus Tomb