keskiviikkona, helmikuuta 21, 2007

Virtuaalinen katedraali

Kirjoitan lopuksi pari riviä tämän illan Kohtaamispaikasta, koska ainakin Ville kertoi jo osaavansa odottaa torstaiaamun raporttia. (Kiitos, Ville!) Mutta sitä ennen pari sanaa aiheesta, joka nousi Auliksen kommentista mun edelliseen viestiin.

Nimittäin nettiseurakunta ei ole ollut käsitteenä mitenkään utopistinen tai vieras enää pitkään. Netin kehittyminen yhä vuorovaikutuksellisempaa suuntaan vain kasvattaa painetta etsiä yhä uusia muotoja. Edellisessä viestissä ilmaisin unelmani yhteisöstä, joka ei tarvitsisi nettiä ollenkaan. Haluaisin pitää unelmastani kiinni. Olkoon se edelleen hyvänä tavoitteena, sillä meidän jokaisen lähimmäinen löytyy siitä lähimmän seinän takaa tai seuraavan postilaatikon kohdalta.

Tosimaailmassa silti meidän jokaisen "seurakunta" on hajallaan maailman eri tuulilla. Olis mielenkiintoista ihan ajatusleikkinä pohtia sitä, mitä mahdollisuuksia tai vaatimuksia Web 2.0 asettaa virtuaaliselle seurakunnalle. Millä tavalla yksittäinen seurakuntalainen voi olla rakentamassa omaa katedraaliaan yhdessä toisten kanssa? "Rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka ovatJumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden." (1. Piet. 2:5). Minkälainen olisi jumalanpalvelus vuoden 2010 virtuaalisessa katedraalissa? Kuka tekisi musiikin, kuka esirukouksen, kuka toimisi suntiona? Minkälainen on virtuaalisen katedraalin suntion virka? Pietarin kirjeen kohta näyttää jopa avaavan mahdollisuuden siihen suuntaan, että voitaisiin viettää virtuaalista messua, koskapa siellä toimitetaan hengellisiä uhreja.

No, jokainen ymmärtää, että en missään tapauksessa ja todellakaan ehdota luopumista oikeasta leivästä ja viinistä. Virtuaalinen todellisuus kuitenkin antaa mahdollisuuden miettiä ja visioida seurakuntaa aivan puhtaalta pöydältä, ilman ennalta määrättyjä rakenteita, jotka todellisessa elämässä niin helposti lannistavat kaiken uudistumisen. Siinä mielessä virtuaalinen katedraali voisi jopa toimia jonkinlaisena mielikuvaharjoituksena oikeaan työhön. Miten pyhäkoulu ja aikuisripari järjestettäisiin, jos saisi aloitta ihan alusta?

Jos aihe innostaa virtuaalisen pohdintaan, heitä tänne kommentteja. Konkreettisia tai periaatteellisia.

----------------------------------------

Ja nyt sitten pari ajatusta Kohtaamispaikasta.

Tänään aloitimme siis Hyvä kuolema -keskustelusarjan. Tilaisuus oli mainittu Hesarin Minne mennä -palstalla, mikä näkyi heti yleisömäärässä. Keskustelutilaisuuteen osallistui lähes 90 henkeä ja sen jälkeen vietettyyn tuhkamessuunkin kuutisenkymmentä. Ylilääkäri Juha Hänninen ja kouluttaja-pastori Tapio Pajunen osoittautuivat erinomaisiksi, rennoiksi ja sanavalmiiksi esiintyjiksi. Lisäksi heidän asiantuntemuksensa saattohoidosta ja siihen liittyvistä teemoista perustuu kiistättomaan kokemukseen.

Se jäi vähän harmittamaan, että tajusin jo parin ensimmäisen kysymyksen jälkeen, että ihmisillä olisi ollut paljon enemmän tärkeää sanottavaa, kuin mihin illan kulku antoi mahdollisuuden. Jouduin siis hieman epämiellyttävään rooliin rajaamaan keskustelua. Mutta varmaan suurin osa ymmärsi rajaamisen välttämättömyyden. Moni sai sanottua jotain tärkeää omasta kuoleman kohtaamisestaan. Muutamia kysymyksiä päästiin pohtimaan. Ja saatiin myös ainesta tuleviin keskusteluiltoihin. Luulen, että ensi viikon tilaisuus otsikolla Kun tarvitaan patologia ja poliisia, tulee sujumaan samoissa hyvissä merkeissä. Vaikea ja ennakolta hieman arvelluttava aihevalinta siis osoittautui erittäin tarpeelliseksi.

Ilta päättyi kauniiseen tuhkamessuun, jossa Antti Vuori kitaroineen loi herkän tunnelman. Virsien laulaminen kauniisti näppäillyn kitaran säestyksellä on miellyttävää vaihtelua. Suurin osa ihmisistä tuli ennen ehtoollista vastaanottamana tuhkalla piirretyn ristin otsaansa. Luulen, että eilinen pohdintani paaston vietosta sai vahvistusta siihen suuntaan, että yhteisillä tavoilla on merkitystä. Edellisessä kirkkokäsikirjassa ei edes ollut sellaista asiaa kuin tuhkamessu. Nyt se tuntuu jo maailman luonnollisimmalta tavalta aloittaa paasto.

8 kommenttia:

ville tikkanen kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
ville tikkanen kirjoitti...

kiitos arto nopeasta kuittauksesta. tuskinpa olen ainoa, joka täällä käy uutisia kurkkimassa.

virtuaalisuntiosta en mene sanomaan mitään, mutta kohtaamispaikoissa on aina mukava suntioida, siis ihan livenä. ilta on hyvin järjestetty. ja talkoohenki vielä pihisee.

riemullista paastoa.

Anonyymi kirjoitti...

Tuosta virtuaalisesta seurakunnasta : olen itse käynyt joskus eräällä brittiläisellä kristillisellä chatsivustolla, jonka valikoimista löytyy mm. Praise Prayer & Worship chatroom sekä Theology and Deeper Discussion. Rukousroomissa olen kokenut valtaisaa hengenyhteyttä rukouksessa..mikä tuntuu sinänsä ihmeelliseltä...vaikka kieli ei ole oma äidinkieleni eikä muuta "seurakuntaa" näy ( tosin siellä mahdollisuus myös näkyä & kuulua kameran kautta ), niin on voinut kokea valtavaa Pyhän Hengen virvoittavaa, ohjaavaa ja yhdistävää läsnäoloa virtuaalisessa rukouksessa. Samoin Theology roomin keskustelut ovat olleet huippumielenkiintoisia, vaikka oma kielitaitoni, teologinen tietämykseni ja raamatuntuntemukseni eivät ole minulle juuri eväitä antaneet siellä keskusteluun, mutta pelkkä keskustelun seuraaminenkin on ollut antoisaa.

Pauli Pietilainen kirjoitti...

Virtuaaliseurakunta ei voi korvata oikeata seurakuntaa; tämä lienee itsestäänselvyys. Mutta jos oikeata seurakuntaa tai seurakuntayhteyttä ei ole, on kai virtuaalisellainen parempi kuin ei mitään.

Arto Antturi kirjoitti joskus blogissaan siihen tapaan, että Hgin tuomiokirkkoseurakunnassa ei oikeastaan ole seurakuntaa. Vai miten se oli? Ymmärrän tämän hyvin, oltuani 5 v. töissä Turun tuomiokirkkoseurakunnassa. Loppuaikoinakin suurin osa messuun osallistujista olivat minulle vieraita! Tuntui kyllä, että olin töissä siellä, mutta en tuntenut srk-yhteyttä. Lienee katedraaliseurakuntien ongelma? Onneksi sieltäkin löytyi minulle ecclesiola, pikkuseurakunta seurakunnassa.

Miten srk-yhteys syntyy? Jarmo Sormunen sanoi TV7:ssä: Kun syntyy ystävyyssuhteita, seurakunnasta tulee koti.

Hei anonymous! Missä osoitteessa on tuo kuvaamasi engl. kiel. kristillinen chattisivusto?

Arto kirjoitti...

Kiitos näkökulmista Ville, anonymous ja Pauli! Ainakin All Souls on Lontoossa toimiva seurakunta, joka on myös netissä osoitteessa www.allsouls.org. Siinä on yksi hyvä esimerkki siitä, miten nettisivusto toimii vireän seurakuntatyön jatkeena. Chicagon Willow Creek (willowcreek.org) on varmaan hyvä esimerkki uudelta mantereelta.
Ne on molemmat kuitenkin isojen organisaatioiden ammattimaisesti tuottamia palveluja. Mun ajatusleikki lähti ehkä vähän vaatimattomammin toisesta päästä: Voisko virtuaalinen katedraali toimia heuristisena virikkeenä sille, mitä itse kukin seurakunnissa teemme ja siltä odotamme? Eli voitaisko me alkaa rakentaa omaa suomalaista (netti)katedraalia ensin osallistumalla arkkitehtoniseen suunnitteluun ja sitten kantamalla yksittäisiä kiviä työmaalle? Jokainen tajuaa, että katedraalien rakentaminen on sukupolvien työ, mutta sitä pitää koossa yhteinen usko ja toivo.

Anonyymi kirjoitti...

Tässä kysytty osoite : www.christianchat.co.uk. Jotta sivustolle pääsee sisään, sinne pitää kirjautua ja jos haluaa, voi myös rekisteröidä oman käyttäjänimensä. Sivuston ylläpitäjä ei ole mikään nimetty seurakunta, vaan Global Christian Network Ltd., jonka main focus is the develop the christian chat ministry. Monitor team valvoo keskusteluja kotoolta käsin vapaaehtoisesti palvellakseen Jumalaa virtuaalisessa frontlinessa. Team koostuu ymmärtääkseni uskovista, jotka tulevat eri seurakuntataustoista, kuten sivustojen käyttäjätkin. Kyseiseltä sivustolta löytyy myös linkit erilliselle Faith Forumille, jossa on mahdollisuus debattiin, blogeihin ja keskusteluihin. Löytyy myös mahdollisuus klikata deiteille "Click 4 Date" sekä International Bible Societyn Call for prayer 24/7, jonne voi lähettää virtuaalisen rukouspyynnön tai muita kysymyksiä.
Näitä linjojan toki netistä löytyy varmaan vaikka kuinka hela mycket, mutta tämä on sellainen, missä itse olen tottunut käymään ; nykyäänn tosin harvemmin ja olen todennut, että rukousroom näyttää nykyään tyhjältä : silloin, kun siellä enemmän kävin, siellä oli tietty perusporukkansa, joka aina moikkaili toisiaan ja oppi ehkä vähän tunnistamaan jokaisen persoonallista tyyliä kuvastaa asioita virtuaalisesti.

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoinen ajatusleikki - kokeilisin ainakin, jos olisi mahdollista!
Ensimmäiseksi kuitenkin ajattelen, että yhteyteen tarvitaan aina myös katsekontakti tai ainakin se, että tuntee henkilön ennestään. Toisaalta miksei netissäkin tutustu ihmisiin - olen joitakin keskustelupalstoja seurannut ottamatta osaa keskusteluun ja paljon jo ko. henkilöistä tietää.
Tältä pohjalta nimimerkin takaa voisi olla oikeasti rakentavaa jutella ilman mitään rooleja / odotuksia, jakaa ajatuksia. Ehkäpä kokeilla myös roolia, joka ei heti alkuun tunnu omalta, mutta mieli tekisi joskus kokeilla uutta.
Niin ja nykyiset web-kamerat ym. antavat mahdollisuuden myös näkyä.
Ja vielä lopuksi eihän nykyään seurakuntakaan, siis se näkyvä, ole välttämättä se, johon kirkon kirjojen mukaan kuuluu. Miksei muuten voi itse valita mihin ev.lut. srk kuuluu vaan asuinpaikka määrää, mihin kirkkoon su aamuna pitäisi mennä?

Arto kirjoitti...

Voisko ajatella, että virtuaalisen katedraalin seurakuntalaiset on niitä, joilla on esim. oma blogi tai joku muu tunniste netissä? Muut olis sitten vierailijoita. Meillä Tuomiokirkossakin on noin puolet sunnuntaiaamun messuväestä vierailijoita ja vain puolet omaa seurakuntaa. Netissä ei tosiaan tarvitsisi olla kiinni tässä parokkiaalisessa järjestelmässä, joka sitoo ihmiset osoitteensa mukaiseen seurakuntaan.

Mun pitääkin itse asiassa lisätä tähän omaan blogiin uusi osasto, johon listaan ystävien ja tuttavien blogit. Jos ne antaa luvan. Tosin netti taitaa olla siitä jännä ympäristö, että linkittämistä on mahdotonta estää tai kieltää.