keskiviikkona, helmikuuta 14, 2007

Keskiviikon kohtauksia

Aamulla oli täysipainoinen kolmen tunnin pappeinkokous, jossa ehdittiin puhua reilu tunti kastekäytännöistä, puoli tuntia ehtoolliskäytännöistä ja vartti homoseksuaalisten parisuhteiden siunaamisesta. Kokous oli varmasti hyvä ja hyödyllinen, mutta silti mulla alkoi päässä jomottaa. Kun vielä menin pariksi tunniksi heti sieltä toimistolle istumaan, päänsärky alkoi olla aika sietämätön klo 14 aikaan. Onneksi siinä oli puoli tuntia aikaa levätä kotona, niin sain jomotuksen särkylääkkeellä kuriin. Iltapäivä olikin sitten sinkoilua paikasta toiseen: Alissa tarhasta musiikkiopistolle, sieltä Kryptaan ovia avaamaan, sitten Alissa musiikkiopistolta kotiin, sitten taas Kryptaan, sieltä vielä Meritulliin Cantories Minoresin kanssa harjoituksiin ja heti takaisin Kryptaan ottamaan vieraita vastaan.

Kryptan tilaisuus oli tänään kyllä jotenkin erityisen vaikuttava. Leppilammen Jukka puhui tärkeää asiaa jumalanpalveluksen merkityksestä. Lähtökohdaksi hän oli valinnut laulun "Minun sieluni janoaa Jumalaa". Hän kertoi omasta kaipauksesta ja etsinnästä. Missä olis sellainen paikka, jossa sielu lepää? Yllättävästi hän kertoi sen löytyneen Tuomiokirkon yksinkertaisesta ja liturgisesta päivärukouksesta. Siinä on psalmi, Raamatun luku, virsi, rukous ja vuorolaulut. Sen kautta löytyi uskallus mennä messuun. Ensiksi Tuomasmessuun ja sitten, helmenä pohjalla, Tuomiokirkon sunnuntain klo 10 messuun. Yllättävää? Ei ehkä sittenkään. Jukan kysymys oli: Miksi ihmiset ruikuttaa, että papit on huonoja ja jumalanpalvelus on tylsä, kun juuri siellä on kaikki, mitä hengelliseen elämään tarvitaan?

No, Jukan vilpittömyyttä ja hienoa tapaa esittää asia ei tähän blogiin helposti saa siirrettyä. Olin ajatellut kertoa Christianity Todayn artikkelista, jossa puhuttiin herätyskristillisten kiinnostuksesta ortodoksisuuteen, ja sanoa jotain liturgian muodoista ja merkityksestä Uudessa testamentissa, mutta luovuin muistiinpanoistani. Sen sijaan valitsin lopuksi Psalmin 68, joka jostain syytä alkoi ainakin itselleni siinä sitä ääneen lukiessa elää ihan uudella tavalla.

Tilaisuus päättyi noin 19.15 ja kutsuin kaikki vielä kirkkosaliin osallistumaan Cantores Minoresin laulamaan iltahartauteen, koska siinä on kaikki se, mistä oli juuri puhuttu. Valitettavan harva kuitenkin noudatti kutsua. Ehkä ilta olisi tullut liian pitkäksi. Joka tapauksessa myös Cantiksen laulama evensong oli kaunis, puhutteleva kokonaisuus taas.

Keskiviikot on siis tänä keväänä aina tällaisia, aamulla pitkä kokous ja illalla Kryptan kohtaamispaikka. Illalla kotiin tullessa on väsy olo, mutta toisaalta asiat pyörii kiivaasti mielessä, eikä saa heti unen päästä kiinni. Siispä kirjoitan blogia.

Ensi viikolla on talviloma. Alissa ja Saara menevät Saalem-seurakunnan talvileirille la-ti ja minä ja Tiina saadaan mahdollisuus pieneen omaan viikonloppuun. Mulla on siis nyt muutama päivä vapaata ja palaan kirkolle ensi keskiviikkona, kun aloitetaan mielenkiintoinen Hyvä kuolema -keskustelusarja. Silloin on lisäksi tuhkakeskiviikko, joten vietetään illan päätteeksi tuhkamessua. Niin, ja sitten pitkästä aikaa saarnavuoro sunnuntaina 25.2. Please, laittakaa lisää kommentteja viestiin "Interaktiivinen saarna"!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos upeasta illasta, Arto ja Jukka! Jukka Leppilammen ääni, laulut ja läsnäolo ovat koskettavia ihmeitä.
Ystävyydellä,
Laura