sunnuntaina, lokakuuta 22, 2006

Pisara rauhaa

Tällaisia ajatuksia mielessäni on pyörinyt Italian matkan jälkeen. Kirjoitin näistä lyhyen tekstin Kirkon tiedotuskeskuksen tuottamaan ohjelmaan Pisara - ajatus uskosta (KT:n sivut näyttää olevan pahasti päivittämättä). Ohjelma lähetettiin YLE1 kanavalla perjantaina 20.10.2006.


Herra, tee minusta rauhasi välikappale

Rauha on tasapainotila. Se mitä odotetaan ja toivotaan, on tasapainossa sen kanssa, mitä on ja tapahtuu. Kun ihmiseltä viedään pois se, mitä hän pitää arvokkaana, syntyy tyhjä tila, jonka pelko ja viha pyrkivät täyttämän. Niin syntyvät riidat ja sodat. Ja ne synnyttävät lisää eroja, lisää riistoa, lisää pelkoa ja vihaa. Ihmiskunta elää jatkuvasti vaarassa luisua omistamisen, riistämisen, pelon ja vihan kierteeseen. Monissa paikoissa vihan ja väkivallan kierre on synkkää todellisuutta. Ei pelkästään kaukaisissa maissa, joista kuullaan uutisissa, vaan myös suomalaisissa kodeissa.


Jos on olemassa rauha, joka katkaisee tämän kierteen, siitä pitää kertoa. Jos on olemassa rauha, joka kestää elämän pettymykset, rikkoutuneet ihmissuhteet ja suuren surun, siitä pitää kertoa. Jos on olemassa rauha, joka ylittää edes kaikkein arkisimmat harmit, kiireen ja stressin, siitä pitää kertoa.


Opetuslapsilla oli ollut hyvä olla Jeesuksen kanssa. Sitten Jeesus kertoi menevänsä pois. Opetuslapsille tuli eroahdistus. He olivat hämmentyneitä ja rauhattomia. He olivat jättäneet kaiken seuratakseen Mestaria. Ja nyt se kaikki olisi lopussa. Kaikki hyvä oli kuolemassa pois, lopullinen ero. Silloin Jeesus sanoi: "Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä jätän teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon." Jeesus tarjosi rauhaa, joka kestää eron, riiston ja kuoleman. Jumalan rauha ei ole ihmisen omaisuutta, eikä sitä voi ihminen riistää pois. Rauha alkaa yhteydessä Jumalaan, jonka hyvä tahto on, että maassa vallitsee rauha ihmisten kesken. Rauhaton sydän löytää lepopaikkansa yhteydessä, joka ulottuu iankaikkisuuteen.


Sama tarjous on edelleen voimassa: Jätä elämäsi Jumalan käsiin. Syntyy tasapaino, jossa vaatiminen muuttuvat siunaamiseksi. Kansojen ja naapurien välille syntyy rauha, kun ihmisten sydämiin saapuu rauha.


Herra, tee minusta rauhasi asuinpaikka ja välikappale. Niin että en haluaisi niin paljon omistaa kuin antaa, tulla niin paljon rakastetuksi kuin rakastaa. Sillä antaessaan saa, anteeksi antaessaan saa itse anteeksi. Sinun rauhasi täyttäköön sydämeni ja koko maan.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aamen!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Arto - loistavasti sanottu! Kunpa sen toteuttaminen olisi yhtä helppoa kuin kirjoituksesi lukeminen...

Anonyymi kirjoitti...

Fransiskus Assisilaisen rukous on koskettava. (En ole lukenut blogiasi tätä ennen, joten en tiedä, kävitkö itsekin myös Assisissa tuon tässä mainitsemasi Italia-matkasi aikana; en myöskään tiedä, oletko rukousta muuten käsitellyt - googletukseni vain minut tänne johdatti, sekin oikeastaan Tuomasvesperin osalta!)

Arto kirjoitti...

Kiitos kommenteista! Sisäisestä rauhasta on totisesti helpompi puhua ja kirjoittaa kuin toteuttaa käytännössä. Uskon, että ehkä juuri siksi siitä kannattaa myös puhua ja kirjoittaa. Syntyy ajatus toivosta, että jospa sittenkin myös minun kohdalla... Ja toivo antaa voima tekoihin.
Kuvia Assisin vierailustamme löytyy selaamalla blogia hieman taaksepäin. Tosin pakko on todeta, että Franciscuksen rukouksen tai yksinkertaisen rukouksen nimellä kulkeva rukous (Herra, tee minusta rauhasi välikappale) ei kuulemma ole peräisin 1200-luvulta, vaan todennäköisesti vasta 1800-luvulta. Mutta mitä väliä, se ilmaisee upeasti fransiskaanisen elämäntavan alkukristillisyyttä ja ajattomuutta.