keskiviikkona, syyskuuta 20, 2006

Voimalan jälkilöylyt ja aamuhartaudet

Sain maanantai-iltana Voimalan jälkeen parinkymmenen tekstiviestin verran palautetta. Eilen (tiistaina) tuli kaksi sähköpostiviestiä ja puhelinsoitto, tänään aamulla yksi puhelinsoitto. Suurin osa tuli ystäviltä ja olivat rohkaisevia ja kiittäviä, kuten ystäviltä voi odottaa. Vain kaksi yhteydenottoa tuli tuntemattomilta ja molemmat olivat kyselevän hämmentyneitä. Kriittistä palautetta on siis helpompi antaa tuntemattomalle, positiivista tutulle :-)

Mitä itse ajattelen ohjelmasta? Tässä päiväkirjamaisesti muutama haja-ajatus.

Formaatti: - Toimittajat Marketta ja Raisa antavat paljon tilaa vieraille. Se luo keskusteluun rauhallisen sävyn. Moni kertoi tykänneensä juuri keskustelun ystävällisestä ja kiihkottomasta sävystä. Kääntöpuolena on, että aiheet vaeltelevat ja poukkoilevat. Varsinkin ison keskustelijajoukon kanssa tilan antaminen tarkoittaa melkoista arvaamattomuutta. Mun mielestä formaatti toimi hyvin, mutta varmaan yksi tai kaksi keskustelijaa vähemmänkin olisi riittänyt.

Roolit: - Keskustelijoilla on tietysti omat roolinsa: pappi, näyttelijä, näytelmäkirjailija, kirjailija, viihdetaiteilija. Sellaisia rooleja keskustelussa ei kuitenkaan lähtökohtaisesti ollut, että yksi olisi ollut haastaja, toinen altavastaaja, kolmas asiantuntija, neljäs sivustakatsoja jne. Frimanin Raikku tosin pyrki raikastamaan sivistynyttä keskustelua pienillä provokaatioilla. Jotkut tykkäävät Raikun estottomasta kyselystä, toiset pitävät sitä kevyenä ja tarkoitushakuisena. Mene ja tiedä. En ottanut roolia, jossa mun olis pitänyt yrittää "vastata" sen paremmin Erik Wahlroosin herättämiin kysymyksiin kuin Raikun tilitykseen. Yksi soittaja (luterilainen) oli tästä ehkä hieman pahoillaan. Hän olisi toivonut, että Raikun voimakas helluntailaisuuden arvostelu olisi nostanut minussa edes pikkuisen tahdikkuutta oman hengellisen perinnön puolustamiseen. Toinen soittaja (helluntailainen) taas piti keskustelua juuri tämän tuuletuksen vuoksi erinomaisena "jumalanpalveluksena". Mun oma tunnelma oli, että oli helppoa olla ilman ennalta määrättyä roolia, keskustelijana muiden keskustelijoiden joukossa, eikä edes kaikkein keskeisimpänä heistä.

Teemat: - Riisuttu mies jäi tässä keskustelussa selvästi jalkoihin. Ja samalla Matleena Kuusniemi jäi syrjään. Näyttelijä voi olla mielenkiintoinen persoona, mutta vastaa kuitenkin vain omasta roolistaan elokuvassa. Se oli hyödyllistä, että tuotiin yhteen kaksi farssia (Jumala romaani ja Riisuttu mies elokuva). Aika näyttää olevan kypsä tällaiselle kevyelle hengellisten asioiden käsittelylle. Mielenkiintoista nähdä, mihin se johtaa. Aiheesta olisi tehnyt mieli puhua paljon enemmänkin. Wahlström vaikutti erittäin fiksulta ja sympaattiselta keskustelukaverilta. Teemojan kannalta ajateltuna Rainer Friman oli ehkä kaikkein irrallisin suhteessa muihin. Fundamentalismin peikko yhdisti hänet Juha Jokelan teatterikappaleeseen, vaikka fundamentalismista ei sitten päästykään juuri puhumaan. Muistaakseni orastavan keskustelun keskeytti Raikun islam-kommentti. Yritin luovia takaisin yleisempään teemaan ilmoituksesta, mutta en tiedä miten siinä onnistuin. Tietysti olisin mielelläni sanonut paljon enemmän kuin nyt sanoin. Mutta sellaisia keskustelut ovat, että pitää myös kuunnella. Olen ihan tyytyväinen, että ne kommentit, jotka sain sanoa, olivat ainakin kohtuullisen rakentavia. Ajelehtivasta keskustelusta jää katsojalle/kuulijalle paljon pureskeltavaa ja se lienee myös ohjelman tarkoitus.

Jostain kumman syystä olin jättänyt aamuhartaustekstien kirjoittamisen jälleen viime tinkaan. Mulla oli tiistaina klo 9 studioaika kahden hartauden äänittämistä varten, mutta vielä maanantaina paperilla oli vain luonnokset. Tajusin tämän katkerasti, kun istuin Voimalan jälkeen koneen ääreen tuottamaan tekstiä. Taisin sulkea koneen aamuyöllä kahden aikaan tietoisena siitä, että aikaasaadut tekstit oli vielä raakileita. Tiistaina heräsin ennen seitsemää Omenapuun aamupiiriin ja sieltä suoraan studiolle. Nyt on karmea tunne, että varsinkin tänä perjantaina ulos tuleva aamuhartaus jäi tekstinä puolitiehen. Tai ainakin Voimalan keskustelu pääsi vaikuttamaan siihen liikaa. Aamuhartaudet on iso mediatapahtuma, johon ei voi suhtautua välinpitämättömästi. Ideaalitapauksessa kirkko vaalisi tätä mediaa sellaisilla resursseilla, että hartauden pitäjän ei koskaan tarvitsisi mennä studiolle ilman tiimin tukea. Olisi mielettömän hienoa käydä hartaus läpi asiantuntevan toimittajan kanssa etukäteen. Nythän sellaiseen ei ole mahdollisuutta. Viisautta tietysti on kirjoittaa tekstit hyvissä ajoin valmiiksi ja tehdä toimituksellinen työ itse sitten ennen studioon menemistä. Jos satut kuulemaan perjantain aamuhartauden, lähetä rohkeasti palautetta. Siitä on hyötyä.

Aamuhartaudet siis perjantaina 22.9. ja 29.9. YLE Radio1 klo 6.15 ja 7.50. Julkaisen tekstit blogissa vasta lähetyksen jälkeen.

3 kommenttia:

Reija kirjoitti...

Voimala oli hyvä ohjelma. Olit hyvä keskustelija! Mielestäni siitä ei kyllä kauheasti jäänyt mietittävää, mutta miten ilahduttavaa, että meille tarjotaan edes jotain työkaluja näiden "jumala-juttujen"-käsittelyyn. Nykyisellään kun yleisessä suomalaisessa keskustelussa ei noin vain mennä suoraan asiaan: "Kuule, mitäs sä nyt ajattelet Jumalasta, mihin sä uskot", mutta hyvinkin voidaan puhua asiaa sivuavista kirjoista, teatterista tai nyt vaikka tästä Voimalan jaksosta. Kun se hengellinen ulottuvuus meissä kaikissa kuitenkin on, niin voi jospa sellainenkin aika koittaisi, että suomalaisetkin osaisivat luontevasti puhua uskosta.

Arto kirjoitti...

Kiitos kommentista! Olen samaa mieltä. Puhuminen on tärkeää itsessään. Ei ehkä niinkään sen takia, mitä puheen kautta kuvitellaan sanottavan todellisuudesta, vaan sen takia, että puhe on yhteyttä eri osapuolten välillä. Tosin Jaakobin kirje muistuttaa todellisuudesta: "Kiitos ja kirous lähtevät samasta suusta" (Jaak. 3:10). Puhe yhdistää, mutta myös erottaa. Siksi kai vaikeneminen on joskus kultaa ja hiljaisuuden retriittejä tarvitaan...

Jarmo kirjoitti...

Oli kyllä ajoittain vaarana, että keskustelu hajoaa tai punainen lanka katoaa. Sen verran vähän toimittaja keskustelua ohjaili. Rainerin islam kommentti melkein suisti sivuun mutta oli hyvä, että et mennyt siihen mukaan. Mutta keskivaiheilla keskustelu tiivistyi ja fokusoitui. Ja sinä kannattelit sen hyvin asiassa. Hienoa että tälläisiä keskusteluja käydään (V)valtakunnan verkossa.