perjantaina, elokuuta 11, 2006

Bono rocks

Leadership Summitin toinen ja samalla antoisin paiva on puolivalissa. Aamulla Bill Hybels haastatteli kahta ammattilaista, Asish Nandaa ja Jim Collinsia, jotka lisaksi molemmat osoittautuvat erinomaisiksi puhujiksi. Nanda on Harvardista ja Collins entinen Stanfordin proffa, jonka kirja Good to Great on kaikkien bisnesliidereiden yopoydalla. Nandan aihe "The Risky Business of Hiring Stars" tuntui otsikon perusteella olevan sellainen, etta se tippuu pois Suomen konferenssista. Olimme kuitenkin yksimielisia siita, etta se tulee mukaan. Huippukamaa siita, miten organisaation kannattaa kasvattaa ja pitaa kiinni osaajistaan. Mutta naista lisaa myohemmin.

Sitten oli Bonon haastattelu. Se oli tehty aikaisemmin Dublinissa, mutta toimi komeasti isoilta valkokankailta. Tietysti siina oli myos U2:n musiikkia, jolla oli osuutensa. Mutta Bonon viesti oli kiistaton. Ensinnakin han sanoin suoraan, ettei oikein koskaan ole pitanyt kristityista, koska ne on niin tuomitsevia. Sen sijaan Kristuksen kanssa hanella ei ole mitaan ongelmaa. Paitsi ehka se, etta Kristus vaatii todellista kannanottamista persoonaansa. Mikaan "hyva ihminen ja suuri opettaja" ei riita. Bono siis haastoi 60.000 pastoria mukaan tekemaan osuutensa koyhyyden vastaisessa taistelussa.

Taa oli mulle erittain tarkea osuus tassa konferenssissa. Tunnustan, etta tulin tanne hieman skeptisena sen suhteen, onko kyseessa sittenkin hyvin naamioitu fundamentalistinen tai ainakin pata-vanhoillinen ja sisaanlampiava kristittyjen oma kerho. Tajusin samalla, miten alyttoman suuri merkitys on silla, etta aidosti kristityt ottavat maailman sosiaalisen todellisuuden tosissaan. Perinteisesti nk. liberaalit kristityt on olleet sosiaalisesti aktiivisia, kun taas konservatiivit on fokusoituneet opillisiin kysymyksiin ja seksuaalimoraaliin. Bono haastoi taman lahestymistavan totaalisesti. Tsekkaa nettisivut one.org. Tietysti jos mennaan ajassa sata vuotta taaksepain, tassa ei ole mitaan uutta. Mutta silloin ei viela ollut jalkikristillista liberalismia.

Toivon todella, etta saan mahdollisimman monta seurakunta-aktiivia, pappia, ystavaa houkuteltua mukaan lokakuun konferenssiin. Tahan kannattaa ehdottomasti tulla seka ammatillisista etta henkilokohtaisista syista mukaan.

Willow Creek on massiivinen kirkko, jonka ymparilla on parkkipaikkat tuhansille autoille. Paasaliin mahtuu noin 7000 henkea. Kirkossa on oma ravintola, kahviloita, kirjakauppa, isot aulatilat ja lukemattomia toimisto- ja toimintatiloja. Joudun huomenna lauantaina lahtemaan konferenssista hataisesti, koska mun lento O'Haren kentalta lahtee jo klo 16.15. Uutisten mukaan kentalla kannattaa olla kolme tuntia ennen lahtoa tiukennettujen turvatoimien takia. Lauantai-iltapaivan anti menee siis valitettavasti sivu suun.

Sunnuntaina olen toivon mukaan kahden aikaan iltapaivalla turvallisesti kotona valmistautumassa Alissan ekaan koulupaivaan, joka on tiistaina!

1 kommentti:

Kaisa kirjoitti...

Meita on monia jotka koemme Bonon lailla krstityt liian tuomitseviksi. Pitkasta aikaa innostuin jonkun papin puheesta kun kuuntelin joku aika sitten yhden takalaisen Isa Chris Raileyn haastattelua ja kertomusta siita kuinka han otti vastaan haasteen auttaa hadanalaisia lapsia Indonesiassa tsunamin jalkeen silla ehdolla, etta ei kayta tilaisuutta hyvakseen 'kaannyttaakseen' muslimeja, siis han itse ehdotti tata. Ja onkin siksi saanut valtion muslimijarjestojen kannatuksen. Asiasta voi lukea lisaa sivuilla www.youthoffthestreets.com.au/overseasprojects/indonesia.htm