maanantaina, heinäkuuta 10, 2006

Rakastakaa vihamiehiänne (aamuhartaus 21.7.)

Radion aamuhartaus pe 21.7.2006

”Rakastakaa vihamiehiänne. Tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat.”
Nämä ovat Jeesuksen sanoja niille, jotka haluavat seurata häntä. Siis kenelle tahansa, sinulle ja minulle. Kehotuksiin liittyy suuri lupaus, sillä Jeesus sanoo: ”Teidän palkkanne on oleva suuri”. Tosin hän ei tarkemmin sano, mikä se palkka on. Eikä tarvitsekaan. Ei palkkion toivossa voi oikeasti rakastaa.

Franciscus Assisilainen oli Jeesuksen seuraaja 1200-luvun Italiassa. Hänestä kerrotaan tarinaa, joka kannattaa tässä yhteydessä kertoa jälleen uudelleen.

Franciscus oli yhdessä veli Leon kanssa palaamassa pitkältä saarnamatkalta. Oli talvi ja satoi räntää. Matkalaiset tarpoivat paljain jaloin, kuten heillä oli tapana. Varmasti myös väsytti ja nälätti. Silloin Franciscus alkoi puhua täydellisestä ilosta näin sanoen: ”Vaikka kaikki veljeskuntamme jäsenet eläisivät esimerkillisesti, niin että ihmiset alkaisivat kiinnostua tästä tiestä ja kaikkialla otettaisiin meidän sanomamme hyvin vastaan, niin siinä ei olisi täydellinen ilo.”

Voi olla, että saarnamatkalla oli tullut vastaan ihmisiä, jotka eivät ollenkaan ymmärtäneet näiden köyheliinien sanomaa, joten veli Leo olisi hyvinkin tyytynyt tähän saavutukseen.
Mutta Franciscus jatkoi pohdintaa: ”Jos veljeskunnan jäsenet olisivat niin viisaita, että tietäisivät kaiken tiedon ja osaisivat selittää kaikki salaisuudet ja” - - Franciscus käytti monia samanlaisia esimerkkejä - - ”kaikki oppineet Pariisissa kääntyisivät veljeskunnan jäseniksi ja jopa Ranskan ja Englannin kuninkaat lähtisivät seuraamaan köyhyyden tietä, niin ei siinä vielä olisi täydellinen ilo.”

Arvuuttelua jatkui jonkin aikaa. Aina kun Franciscus oli lausunut esimerkkinsä ja sanoi sitten, ettei siinä vielä ole täydellinen ilo, veli Leo puolestaan tuskastuu entisestään ja pyytää kertomaan vastauksen.

Lopulta Franciscus väittää, että vaikka joku osaisi saarnata niin hyvin, että kaikki maailman ihmiset kääntyisivät seuraamaan Jeesusta, ei siinäkään vielä olisi täydellinen ilo.
Tähän veli Leo hermostuu ja vaatii, että Franciscus lopettaa leikittelyn ja sanoo jo lopulta, mikä sitten on täydellinen ilo, jos kerran evankeliumin vastaanottaminen ei sitä ole.

Hetken aikaa kuljettuaan Franciscus alkaa puhua: ”Hyvä veljeni Leo. Kun nyt pitkän kävelyn päätteeksi tulemme Santa Maria degli Angeliin ja kolkutamme siellä oveen päästäksemme sisälle, niin portinvartija vaatii saada tietää, kuka koputtaa. Ja kun me kerromme, että täällä ovat veljet Franciscus ja Leo, niin jos portinvartija silloin väittää meitä huijareiksi, eikä usko meitä, eikä avaa ovea, vaan käskee meidän panua tiehemme häiritsemästä kunnon ihmisiä. Ja vaikka kuinka yritämme vakuuttaa häneööe, että todella olemme me, niin silti hän jättää meidät seisomaan ulos viluissamme, nälissämme ja väsyneinä. Jos silloin emme ollenkaan hermostu, vaan otamme tilanteen kärsivällisesti vastaan, emmekä mitenkään kiroa veli portinvartijaa, niin siinä on täydellinen ilo.”

”Ja jos vielä koputamme ja pyydämme päästä sisään edes yhdeksi yöksi, mutta portinvartija vain pysyy tiukkana ja päinvastoin avaa oven ajaakseen meidät kepillä huitoen tiehemme, kaataa meidät sohjoon ja nauraa avuttomuuttamme, niin jos silloin säilytämme malttimme ja ajattelemme, että varmaan Jumala on jostain syystä laittanut veli portinvartijan käyttäytymään näin meitä kohtaan, ja pysymme kärsivällisinä, niin siinä, veli Leo, on täydellinen ilo.”

Asioiden arvon ymmärtää usein vasta silloin, kun menettää ne.

Eräs viisas naislääkäri kertoi tapauksen nuoresta miehestä, jolta jouduttiin amputoimaan toinen jalka. Hän pohti siinä kiintymyksen ja sitoutumisen välistä eroa. Nehän ovat molemmat rakastamisen tapoja.

Kiintymys on myötäsyntyinen tunne. Kiintymyksen kohteeseen on vaikea ottaa etäisyyttä, siitä on vaikea luopua. Sitoutuminen on taas tietoinen valinta. Tämän nuoren miehen piti luopua kiintymyksen kohteesta voidakseen sitoutua elämään ja selvitäkseen raskaasta menetyksestä. Sitoutuminen elämään tarkoittaa valmiutta luopua kiintymyksen kohteistaan.
Vihamiehen rakastaminen on vaikeaa, koska vihamies tekee pilkkaa minun kiintymykseni kohteista. Vihamies on se joka asettaa kyseenalaiseksi sen, mitä pidän itsestään selvänä oikeutenani. Siksi vihamies paljastaa samalla, mitä rakastan. Rakastanko enemmän Jumalaa vai mammonaa.

”Rakastakaa vihamiehiänne”, sanoi Jeesus. Täydellinen ilo kuuluu sille, jonka iloa ei voi kukaan viedä pois.

Taivaallinen Isä. Minulla on monta asiaa, joihin olen kiintynyt ja jotka tuovat minulle iloa: terveys, oma perhe, toimeentulo. Kiitos kaikista näistä hyvistä lahjoistasi. Säilytä sydämeni puhtaana, etten koskaan kiintyisi niihin niin paljon, että menetän täydellisen ilon sinun seurassasi. Jeesuksen nimessä. Aamen.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jess!:-)

t. Capellanus af Lauridzala

Arto kirjoitti...

Kiitos kommentista ja terveiset Lauridzalaan Pilistveren rippileiriltä!