sunnuntaina, kesäkuuta 25, 2006

Kutsu seuraamaan, kutsu vapauteen

Olin Tuomasmessussa juhannussunnuntaina 25.6.2006. Toteutettiin saarna Mikko Heleniuksen kanssa puheen ja psalmilaulun vuoropuheluna. Kirjoitettuun tekstiin ei tietenkään saa mitään musiikin luomasta intensiteetistä ja tunnelmasta. Toivottavasti on mahdollista käyttää Mikon loistavaa sävellystä toistekin. Päivän aiheena on kutsu Jumalan valtakuntaan. Psalmi liittyy siihen inhimillisen kokemusmaailman kuvauksena.

Ps 18:17 Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun,
hän veti minut ylös syvistä vesistä.

Jeesuksen seuraaminen lähtee liikkeelle alhaalta. Sen alkuvoimana on Jumalan käsi, joka tarttuu, ottaa.

Hepreankielinen ilmaisu ”veti ylös”, maashaa, esiintyy vain yhdessä kohdassa muualla Vanhassa testamentissa. 2. Mooseksen kirjan 2. luvussa kerrotaan, kuinka pieni poikalapsi oli jätetty kaisalkorissa virran vietäväksi. Sieltä virrasta pikkuvauvan pelasti, ”veti ylös” faaraon tytär. Hän ”veti ylös”, maashaa, ja antoi lapselle nimen Mooshee, Mooses.

Jumalan työ lähtee joskus liikkeelle virran vietäväksi jätetystä pienestä vauvasta. Voiko sen surkeampaa, pienempää, toivottomampaa alkua olla millekään suunnitelmalle?

Ja sitten tulee Jumalan käsi. Huomaatko, minkälaisen muodon Jumalan käsi saa? Jumalan kätenä toimi faaraon tyttären käsi. Jumalan käsi on joskus yllättävän näköinen.

Ps 18:18-20 Hän vapautti minut vihollisten väkevistä käsistä,
vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat.
He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä,
mutta tuekseni tuli Herra.
Hän avasi minulle tien
ja päästi minut vapauteen.

Vihamiehistä sanotaan, että ne ovat minua vahvemmat ja käyvät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä. Kuka on se vihamies, joka on a) sinua vahvempi ja b) käy kimppuusi, kun olet heikoilla? Eihän sellaisesta vihollisesta tarvitse olla huolissaan, jonka kykenet itse torjumaan. Mutta siitä tarvitsee, joka saa uskon horjumaan, joka tekee elämästä tarkoituksettoman ja merkityksettömän.

Uskon sielunvihollisen olemassaoloon, vaikka en ryhdykään spekuloimaan sen hahmolla. Sielunvihollinen on se, joka käyttää ihmisen sielua, mieltä, ajatusmaailmaa. Se tarttuu ajatuksiisi ja kääntää ne itseäsi vastaan. Ja esiintyy joskus kauhean hurskaana. Esittää hyviä perusteluja.

Ja sitten joku samastuu näihin ajatuksiin. Aika usein itse asiassa toimimme niin. Pidämme ajatuksia, joihin sielunvihollinen on meidät kietonut, niin ominamme, että suutumme, kun tulee joku, joka haluaa vapauttaa meidät niistä.

Ja vapauttaja tulee. Jeesus puhuu meidän sielulle ja sydämelle toisella tavalla. Hän puhuu niin kuin rammalle: ”Nouse ja kävele.” Se on mahdollista. Sinun syntisi annetaan anteeksi.

Psalmissa sanotaan: ”Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen, sillä hän on mieltynyt minuun.” Vapauttaja puhuu mieltymyksestä sinuun.

Kuuntele Jeesuksen ääntä. Opettele kuuntelemaan Jeesuksen ääntä.

Ps 18:26-28 Herra, sinä uskollinen uskollisille,
vilpitöntä kohtaan sinä olet vilpitön.
Puhtaat ovat tekosi puhdasta kohtaan,
mutta kieron sinä johdat harhaan.
Nöyrät sinä pelastat,
mutta ylpeiden katseen painat alas.

Tässä on kolme Jumalan valtakunnan kansalaisen nimitystä: hasiid eli uskollinen, taam eli vilpitön, naavaar eli puhdas. Ota nämä sanat nyt sydämeesi, tee niistä aarteitasi. Älä luovu näistä sanoista, kun vihollinen ilkkuu ja sanoo sinulle, että ne eivät pidä paikkaansa, että et ole sellainen.

Ole uskollinen sille liitolle, johon sinut on otettu. Sitä tarkoittaa hasiid: "uskollinen liitolle”. Pyri vilpittömyyteen toimissasi. Ja pue yllesi Kristuksen puhtaus silloin, kun omat vaatteet likaantuu.

Ja onhan tässä vielä muistutuskin: Varo kieroilua. Älä tule omissa silmissäsi viisaaksi. Se ei kannata. ”Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas.”

Ps 18:29 Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni,
sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon.

Meillä on pimeys ja meillä on lamppu. Jumalalla on valo.
”Sinun sanasi on lamppu, valo minun askeleilleni.”
Pysy kiinni Jumalan Sanassa.