sunnuntaina, kesäkuuta 25, 2006

Kutsu seuraamaan, kutsu vapauteen

Olin Tuomasmessussa juhannussunnuntaina 25.6.2006. Toteutettiin saarna Mikko Heleniuksen kanssa puheen ja psalmilaulun vuoropuheluna. Kirjoitettuun tekstiin ei tietenkään saa mitään musiikin luomasta intensiteetistä ja tunnelmasta. Toivottavasti on mahdollista käyttää Mikon loistavaa sävellystä toistekin. Päivän aiheena on kutsu Jumalan valtakuntaan. Psalmi liittyy siihen inhimillisen kokemusmaailman kuvauksena.

Ps 18:17 Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun,
hän veti minut ylös syvistä vesistä.

Jeesuksen seuraaminen lähtee liikkeelle alhaalta. Sen alkuvoimana on Jumalan käsi, joka tarttuu, ottaa.

Hepreankielinen ilmaisu ”veti ylös”, maashaa, esiintyy vain yhdessä kohdassa muualla Vanhassa testamentissa. 2. Mooseksen kirjan 2. luvussa kerrotaan, kuinka pieni poikalapsi oli jätetty kaisalkorissa virran vietäväksi. Sieltä virrasta pikkuvauvan pelasti, ”veti ylös” faaraon tytär. Hän ”veti ylös”, maashaa, ja antoi lapselle nimen Mooshee, Mooses.

Jumalan työ lähtee joskus liikkeelle virran vietäväksi jätetystä pienestä vauvasta. Voiko sen surkeampaa, pienempää, toivottomampaa alkua olla millekään suunnitelmalle?

Ja sitten tulee Jumalan käsi. Huomaatko, minkälaisen muodon Jumalan käsi saa? Jumalan kätenä toimi faaraon tyttären käsi. Jumalan käsi on joskus yllättävän näköinen.

Ps 18:18-20 Hän vapautti minut vihollisten väkevistä käsistä,
vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat.
He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä,
mutta tuekseni tuli Herra.
Hän avasi minulle tien
ja päästi minut vapauteen.

Vihamiehistä sanotaan, että ne ovat minua vahvemmat ja käyvät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä. Kuka on se vihamies, joka on a) sinua vahvempi ja b) käy kimppuusi, kun olet heikoilla? Eihän sellaisesta vihollisesta tarvitse olla huolissaan, jonka kykenet itse torjumaan. Mutta siitä tarvitsee, joka saa uskon horjumaan, joka tekee elämästä tarkoituksettoman ja merkityksettömän.

Uskon sielunvihollisen olemassaoloon, vaikka en ryhdykään spekuloimaan sen hahmolla. Sielunvihollinen on se, joka käyttää ihmisen sielua, mieltä, ajatusmaailmaa. Se tarttuu ajatuksiisi ja kääntää ne itseäsi vastaan. Ja esiintyy joskus kauhean hurskaana. Esittää hyviä perusteluja.

Ja sitten joku samastuu näihin ajatuksiin. Aika usein itse asiassa toimimme niin. Pidämme ajatuksia, joihin sielunvihollinen on meidät kietonut, niin ominamme, että suutumme, kun tulee joku, joka haluaa vapauttaa meidät niistä.

Ja vapauttaja tulee. Jeesus puhuu meidän sielulle ja sydämelle toisella tavalla. Hän puhuu niin kuin rammalle: ”Nouse ja kävele.” Se on mahdollista. Sinun syntisi annetaan anteeksi.

Psalmissa sanotaan: ”Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen, sillä hän on mieltynyt minuun.” Vapauttaja puhuu mieltymyksestä sinuun.

Kuuntele Jeesuksen ääntä. Opettele kuuntelemaan Jeesuksen ääntä.

Ps 18:26-28 Herra, sinä uskollinen uskollisille,
vilpitöntä kohtaan sinä olet vilpitön.
Puhtaat ovat tekosi puhdasta kohtaan,
mutta kieron sinä johdat harhaan.
Nöyrät sinä pelastat,
mutta ylpeiden katseen painat alas.

Tässä on kolme Jumalan valtakunnan kansalaisen nimitystä: hasiid eli uskollinen, taam eli vilpitön, naavaar eli puhdas. Ota nämä sanat nyt sydämeesi, tee niistä aarteitasi. Älä luovu näistä sanoista, kun vihollinen ilkkuu ja sanoo sinulle, että ne eivät pidä paikkaansa, että et ole sellainen.

Ole uskollinen sille liitolle, johon sinut on otettu. Sitä tarkoittaa hasiid: "uskollinen liitolle”. Pyri vilpittömyyteen toimissasi. Ja pue yllesi Kristuksen puhtaus silloin, kun omat vaatteet likaantuu.

Ja onhan tässä vielä muistutuskin: Varo kieroilua. Älä tule omissa silmissäsi viisaaksi. Se ei kannata. ”Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas.”

Ps 18:29 Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni,
sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon.

Meillä on pimeys ja meillä on lamppu. Jumalalla on valo.
”Sinun sanasi on lamppu, valo minun askeleilleni.”
Pysy kiinni Jumalan Sanassa.

torstaina, kesäkuuta 22, 2006

Juhannus stadissa

Helsinki hiljeni ihan silmissä tänään illansuussa, kun perheet lähtivät kohti juhannuksenviettoa - kuka minnekin. Tiina, Siiri ja Alissa lähtivät kuuden aikaan ajamaan kohti Yltiää Keski-Suomessa, missä on Tiinan sukumökki. Olen siis juhannuksen kesäleskenä. Olotila on sikäli tuttu, että näin on taidettu viettää kaksi edellistäkin juhannusta. Otin vapaaehtoisesti juhannuspäivän jumalanpalveluksen hoitaakseni, koska sillä tavalla ratkaisen helposti kysymyksen juhannuksenvietosta, ainakin omalta kohdaltani. Ja samalla lupasin toimittaa myös juhannussunnuntain Tuomasmessun. Yhtään vihkimistä tai hautausta sen sijaan ei mun osakseni tullut juhannuksena.

Saara on Göteborgissa piikomassa heinäkuun 9. päivään saakka. Sain sieltä tänään ensimmäisen kommentin blogiini (viesti: Tiesitkö tämän minusta?). Hyvä, Saara!

Vietin syntymäpäivää Kryptassa, jossa ystävyysseurakuntatyön vapaaehtoiset pitivät kahvilaa. Senaatintorilla oli Etelä-Karjalaa ja sunnuntaiaamuna vietetiin torimessua yhdessä Imatra Big Bandin ja Lahden Gospelkuoron kanssa.

Kesän alku vie ajatukset jo vahvasti syyskauteen. On helpottavaa ajatella, että en ole mukana seurakunnan viikkorumban pyörittämisessä. Ehkä vähän harmittaa, että anoin vain kolme kuukautta virkavapautta. Tiedän, että ne kuukaudet kuluvat nopeasti. Toisaalta on kiva tietää, että on monia kirjoitus- ja luentoprojekteja edessä, joihin ehkä nyt pystyn keskittymään ihan toisella tavalla kuin viranhoidon sivutuotteena olis mahdollista.

Eilen keskiviikkona pidin Ruoholahden kesäillan kerhon, jossa oli kivasti väkeä (26 henk). Aiheena oli helluntailaisuus ja vierailijana Mauri Venemies Saalemista. Kiva tilaisuus, vaikka mulla olis ollut tietysti kymmenkertainen määrä asiaa tutusta aiheesta.

En siis todellakaan vielä tiedä, mitä aion tehdä huomenna juhannusaattona. Katsotaan, minkälaisena aamu valkenee!

torstaina, kesäkuuta 08, 2006

Globaalit haasteet ja seurakunnan tila

Tiistaina istuin kolleegoiden kanssa koko päivän seurakunnan "budjettiriihessä". Tarkoituksena oli siis tuoda yhteen kaikkien työalojen rahantarpeet ja katsoa kokonaisuutta. Enemmän puhuttiin kuitenkin toimintasuunnitelmista ja haasteista, mikä oli erittäin hyvä juttu. Mutta ei siitä nyt sen enempää.
Mietin siinä kuitenkin koko ajan, millä tavalla seurakunnalla on valmiutta katsoa omaa tilannettaan globaaleista haasteista käsin. Onko niillä merkitystä meille, ja jos on, mitkä on tärkeimmät haasteet?
Selailin Patricia Aburdenen trendiraamattua "Megatrends 2010. The Rise of Conscious Capitalism". Siellä "spirituality" on jälleen pinnalla. Ja sitä kautta hengellisyyden merkitys kapitalismin muutoksessa. Tietysti trendeistä puhuttaessa puhutaan jostain kauhean pinnallisesta ja ohimenevästä. Syvällä pohjalla ihminen on aika samanlainen kaikkina aikoina. Mutta sehän trendeistä ja aatevirtauksista tekee juuri mielenkiintoisia, että niissä painottuu eri aikoina ihan erilaiset ratkaisut. Ja tänä aikana on kiinnostavaa se, että vapaan maailman ihmisten arvojen etsintä kanavoituu nimenomaan hengelliseen etsintään. Sillä pitää olla merkitystä myös meille!
Yritän tätä kautta herätellä mielenkiintoa Global Leadership Summitiin, jonka järjestelyissä olen mukana.
Se järkätään nyt ekaa kertaa Helsingissä 27.-28.10. Lisätietoja saa osoitteesta www.willowcreek.fi. Summit on tarkoitettu nimenomaan seurakuntien vastuunkantajille, sekä työntekijöille että vapaaehtoisille. Olisko mahdollista ylittää amerikkalaisvastainen ennakkoluulo ja saada joukko luterilaisen seurakuntaelämän udistusmielisiä mukaan? Saa nähdä. Ainakin siinä on iso myyntityö.

sunnuntaina, kesäkuuta 04, 2006

Gaudeamus igitur


... iuvenes dum sumus. - Iloitkaamme siis, nuoria kun olemme!

Eilen vietettiin meidän perheessä ensimmäistä kertaa (!) ylioppilasjuhlaa. Tiina nimittäin kirjoitti ylioppilaaksi Sibelius-lukiosta 22 vuotta sitten vuonna 1984, mutta naimisiin mentiin vasta ;-) kolme kuukautta sen jälkeen. Siirin juhlaa vietettiin Helsingin yliopiston suuressa juhlasalissa, koska Sibelius-lukion oma juhlasali olisi ollut auttamattoman pieni tätä varten. Ylioppilaita taisi olla satakunta ja juhla venyi pariin tuntiin. Ja kaiken lisäksi juhlan aikana alkoi sade, joka ei hellittänyt koko päivänä.

Meillä kävi iltapäivän aikana yli sata vierasta, joten illalla oli aika väsynyt mutta onnellinen olo. Kun tajusin, että mun tosiaan täytyy pitää pieni puhe omalle ylioppilalle, tuli jotenkin epätodellinen olo. Siis minä olen tosiaan siinä iässä, että pitäis olla vanha ja viisas, eikä enää pelkästään nokkela. Tai eihän ne sulje toisiaan pois.

Siiri oli mulle todella suuri yllätys. Ei siis Siirin syntymä, mitä pidin ihan odotettuna ja luonnollisena juttuna neljän avioliittovuoden jälkeen. Mutta se, että siinä meillä oli pieni ihminen, jolla oli ihan oma elämä ja persoonallisuus. Meni varmaan kohtuuttoman kauan, ennen kuin aloin tosissaan tajuta tämän. Onneksi mulla on ollut vierellä Tiina, jota parempaa äitiä ja vaimoa en edes pysty kuvittelemaan.

No, nyt menee jo herkäksi, joten pitää lopettaa...

Ensi lauantaina eli 10.6. vietän omia 45-vuotissynttäreitä. Jos tätä joku lukee, niin tervetuloa synttärikahveille Cafe Kryptaan klo 11-17! Ei kukkia eikä lahjoja, please. Kyseessä ei ole edes varsinainen synttärivastaanotto, koska kahvila ja taidenäyttely on koko ajan avoinna yleisölle. Ideana on vaan ihan yksinkertaisesti tavata tuttuja kesän aluksi. Kahvilan tuotto menee muuten Tuomiokirkon ystävyysseurakuntien hyväksi. Ja senaatintorilla on Etelä-Karjalan maakuntapäivät.