Blogia pitää päivittää. Jos ei päivitä, se alkaa homehtua. Sorry kaikille teille, jotka olette ehkä odottaneet säännöllisempää raportointia. Pyrin kyllä jatkossa suurempaan ajankohtaisuuteen.
Vimeisen kahden viikon aikana on tapahtunut ihan liikaa, että uskaltaisin edes aloittaa kokonaisvaltaista päivitystä edellisen viestin jälkeen. Mutta tässä kuitenkin joitain tunnelmia.
- Ensinnäkin tilanteet vaihtelee edelleen hurjaa vauhtia ja kaikkeen ei ehdi kunnolla paneutua. Seurakuntaneuvosto puolsi virkavapauttani loka-joulukuulle, mikä tuntuu todella hyvältä juuri nyt. Kesän jälkeen saa siis ainakin jonkin aikaa tehdä työtä omassa tahdissa. Myös kesän tulo innostaa, koska työn luonne hieman muuttuu. On enemmän varsinaista papin työtä ja vähemmän palavereita.
- Olin Tampereella kuuntelemassa Bill Clintonia 9.5. Sain tarjota kyydin Korholan Eija-Riitalle mennen tullen. Paluumatkalle saatiin vielä mukaan Juhana Torkki (Puhevalta. WSOY 2005). Oltiin kaikki yhtä mieltä, että paluumatkan keskustelu (sharing!) teki tapahtumasta merkityksellisen. Clintonin puhe oli taitava, hyvin jäsennelty ja vakuuttavasti esitetty. Se ei ollut palopuhe, eikä siinä ollut nuoren Clintonin energiaa. Mulle jäi hieman epäselväksi, kokiko hän olevansa myymässä meille mitään. Ehkä hänelle riitti, että sai esittää oman analyysinsä maailman tilasta (globalization = interdependence) ja muutoksen suunnasta (interdependence > integrated communities). Substanssia siis oli, mutta ehkä hän ei nähnyt suomalaista yleisöään keskeisenä muutoksen veturina maailmassa. Lehdistön kykenemättömyys nostaa esiin Clintonin teemoja kielii kaunasta Sarasvuota kohtaan. Jarin puhe oli hyvä, vaikka se tavan mukaan jättii kyselemään - muun muassa sitä, mitä maailman köyhyyden voittaminen Jarille oikeasti merkitsee.
- Luin edesmenneen opettajani Timo Veijolan päiväkirjamerkintöjä masennuksen ajalta (Kolkuttakaa niin teille avataan. Kirjapaja 2005). Kolahti. Syksyllä 1996 ja kevättalvella 1997 teimme läheistä yhteistyötä, kun olin hänen assistenttinaan yliopistolla. Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä taistelusta, jota Timo silloin sisimmässään kävi. Olin katsonut ohi. En moiti itseäni, mutta kirja laittaa pakosti ajattelemaan ihmisen kosmista yksinäisyyttä ja Jeesuksen ainoaa käskyä: rakastakaa toisianne.
- Leppilammen Jukka puhui eilen illalla Agricolan kryptassa pienessä tilaisuudessa yhteisöllisyyden uudesta noususta individualismin jälkeen. Valtosen Olli suositteli hankkimaan kirjan Patricia Aburdene, Megatrends 2010 - Conscious Capitalism. Siinä puhutaan spiritualiteetista, henkisyydestä. Me eletään siis etsikkoaikaa (kuten aina!). Oltiin mitä tahansa mieltä yhteisöllisyydestä, jonkin uuden edessä me joka tapauksessa Suomessakin eletään. Haluan olla osa positiivista muutosta! Haluatko sinä? Miten me teemme sen?
- Aloin spontaanisti erään kolleegan kanssa pohtia kirjan toimittamista aiheesta "luterilainen seurakunta 2000-luvulle". Tylsä otsikko ehkä, mutta sisältää herkullisen kysymyksen yhteisöllisyyden uudesta noususta ja kirkon kyvystä muutokseen.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin tänään täältä tähän.