perjantaina, huhtikuuta 07, 2006

Pääsiäinen on aprillin ja vapun välissä

Aika monet lähtee laskettelemaan. Jostain syystä en ole koskaan tuntenut vetoa suksilla suoritettavaa liikuntaa kohtaan. Tosin viime talvena ostin murtsikat, joilla sitten yritin ilman kunnon voitelua hiihtää Kallaveden jäällä hiihtolomalla. Tänä vuonna Tiina hiihti niillä pari kertaa.
Kysymys kuuluu, onko pääsiäisellä jotain muuta merkitystä kuin loma. Papin esittämänä kysymys on vähän tekopyhä. Sillä voi yrittää esittää olevansa jotenkin hengellisesti tiedostavampi kuin ne, jotka vain lähtevät laskettelemaan Lappiin.
Mietin tätä kysymystä, koska jouduin tällä viikolla yllättäen kahden lehden haastattelemaksi. RV-lehti ja Kirkko ja kaupunki molemmat esittivät pääsiäisen merkitykseen liittyviä kysymyksiä.
RV-lehden toimittajan lähtökohta oli se, että Ristin tie ja muut kärsimysnäytelmät on maallistuneen kirkon show-tuotteita, joilla pääsiäisen todellinen sanoma verhoillaan uskonnollisen hurskauden kaapuun (ei hän sitä näin tietenkään sanonut). Keskustelumme kuluessa kävi kuitenkin ilmi, että itse asiassa monet tosiuskovaiset ovat paljon maallistuneempia. Heillä ei ehkä ole hajuakaan siitä, mikä ero on passiolla ja pääsiäisellä - siis kärsimyksellä ja ylösnousemuksella. Jeesuksen kärsimyksen ja kuoleman merkitys näytti olevan toimittajallekin pelkkä opinkohta, jolla perustellaan syntien anteeksiantamus.
Oli oikeastaan hyvin yllättävää pitkästä aikaa törmätä näin ohueen ja dogmaattiseen tulkintaan- varsinkin kun se tuli täysin naiivisti ja vilpittömästi keskivertohelluntailaisuutta edustavan toimittajan suusta.
Kirkko ja kaupunki oli tässä mielessä mielekkäämpi keskustelukumppani. Toimittaja (jonka nimen näkee lehdestä, jos haluaa) tosin myönsi, ettei itse halua julistaa Jeesuksen ylösnousemusta ja siksi ylösnousemus-aiheisen jutun kirjoittaminen on haaste. Mietin siinä mielessäni, minkälaista olisi tehdä seurakuntatyötä sellaisen lehden tukemana, jonka toimittajilla olisi sama julistamisen kutsumus kuin meillä papeilla. Puhallettaisiinko enemmän yhteen hiileen? Olisko mun helpompi antaa haastattelu toimittajalle, jonka lähtökohtana olisi sama tarve ylittää historian, tulkinnan ja opillisuuden kuilu Jeesuksesta tämän päivän ihmisen elämään? Silloinhan voisin aidosti pitää K&K:ta seurakunnan 'omana lehtenä'. Nyt sen rooli on vähän sellainen puskasta-ampujan rooli.
RV-lehden haastattelu toi ajatukset tässä mielessä maan pinnalle. Ehkä on kuitenkin parempi, että toimittaja tietää aiheensa ja kysyy hankalia kysymyksiä, kuin että hänellä on opillisesti valmis näkökulma, mutta puutteellinen taju substanssista. K&K:n toimittajat on kokemukseni mukaan poikkeuksetta lahjakkaita ja hyvin asioista perillä. On varmaan tehtävä parannusta siitä harmituksesta, että lehti kokonaisuudessaan tuntuu edustavan jotain toista kirkkokuntaa tai uskonsuuntaa kuin minkä palveluksessa minä luulen olevani.
P.S. Olen yrittänyt laittaa tämän blogin asetukset sellaisiksi, että näitä juttuja voi kommentoida. En tosin yhtään tiedä, kenellä voisi olla sellaiseen aikaa ja halua. Mutta ainakin se on mahdollista.

Ei kommentteja: