torstaina, maaliskuuta 09, 2006

Isä 80 vuotta 22.3.


Isällä (ja veljelläni Eerolla!) oli synttärit 22.3.2006. Kirjoitin tämän onnittelukirjoituksen Kristitty-lehteä ja vähän eri tavalla toimitettuna RV-lehteä varten.

Kuvassa vasemmalla Juha, minä, Tiina, Siiri, Päivi (Juhan vaimo), Saara, Kaisa, Leena, eturivissä Daniel, Marcus, Inez ja Alissa. Taustalla kuorolaisia.

Kai Antturi toimi Saalem-seurakunnan palveluksessa neljäkymmentä vuotta 1951-1991, tästä ajasta tasan puolet seurakunnan johtajana. Kain työuraan mahtuu seurakunnan paimenena ja julistajana toimimisen lisäksi toimittajan ja päätoimittajan rooleja, puheenjohtajuudet helluntaiherätyksen yhdistyksissä, helluntailaisten edustaminen kansainvälisesti ja ekumeenisesti, kymmenet vierailut Neuvostoliiton maanalaisissa seurakunnissa, puhujavierailut ympäri maailmaa sekä vaimo Sisko ja kuusi lasta. Lapsenlapsia on kertynyt kahdeksantoista.

Kai sai seurakuntaoppinsa kantapään kautta Saalem-seurakunnan perustajan, Eino I. Mannisen apurina. - Minä ja Veikko (Einon poika ja Kain työtoveri) yritimme kaikessa ennakoida, millä tavalla isä-Manninen halusi asiat tehdä, Kai muistelee. - Emme kokouksien alussa vielä yleensä esimerkiksi tienneet, kuka pitää saarnan, kuka johtaa kokousta ja kuka pitää päätöspuheen.

Näkinkujan Saalem-temppelin rakennushistoria on kertomus uskollisuudesta. Manninen otti Kain apulaisekseen 1.9.1951. Hän antoi Kaille tehtäväksi katsella tontteja uutta rukoushuonetta varten Kallion ympäristöstä. Maaliskuussa 1961 Kai mainitsi Manniselle Näkinkujan tontista. Tontti ostettiin lähes saman tien. Rakennuslupa juuttui kuitenkin byrokratian hampaisiin vuosiksi. Eino Manninen kuoli vuonna 1967, jolloin Veikko Manninen astui vastuuseen. Kun Veikko kutsuttiin kansainvälisiin tehtäviin, seurakunnan johtavastuu siirtyi Kaille 1.9.1971.

- Kun olin kaksi vuotta toiminut seurakunnan johdossa, rukoilin Jumalalta, mitä rakennusasialle pitäisi tehdä. Jumala vastasi hyvin selvän merkin kautta, Kai kertoo. Asiassa edettiinkin sitten hyvin nopeasti ja uusi rukoushuone valmistui vuonna 1977. Eino Mannisen vuonna 1951 kylvämä näky kantoi siis hedelmän yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin.

Myös maailmanlaajuinen työnäky tuli Kaille pitkälti Eino Mannisen kautta. Koko seurakunta eli lähetyskäskyn innostamana ja Manninen käytännössä vastasi Suomen helluntaiherätyksen kansainvälisistä yhteyksistä. Medialähetystyön alkuaskeleita otettiin 50-luvulla.

- Lewi Pethrus (Ruotsin helluntaiherätyksen johtohahmo, mediavaikuttaja, Dagen-lehden perustaja) soitti keväällä 1955 Eino Manniselle, kun istuimme toimistossa, Kai kertoo. - Hän kysyi, halusiko Manninen lähteä yhteistyöhön kansainvälisessä radiotyössä. Pidimme Pethrusta sankarina, kun hän oli Marokossa sijaitsevan IBRA-radion lähetysaseman kautta pystynyt murtamaan ruotsalaista yleisradiomonopolia. Manninen laittoi luurin hetkeksi sivuun ja kysyi minulta: "Kai, rupeatko tekemään radio-ohjelmia?". Vastasin myöntävästi. Manninen sanoi Pethrukselle: "Sopii."

Näin lähti käyntiin radiotyö, jossa Kai oli mukana vielä eläkevuosinaan.

Oli oikeastaan ihme, että Kaista tuli pidetty ja arvostettu puhuja. Hän voitti oppikoulujen voimistelumestaruuden, mutta äidinkielen opettaja ei nähnyt hänessä juurikaan toivoa. Sodan jälkeen rakennusmestari-isä laittoi Kain rakennukselle töihin ja illaksi piirrustuskouluun. Sieltä Kai kutsuttiin töihin arkkitehtitoimistoon. - En ollut kuitenkaan sisäisesti tyytyväinen, Kai kertoo. - Olin tehnyt 16-vuotiaana, ennen vapaaehtoisena armeijaan lähtöä, uskonratkaisun ja kyselin suuntaa. Kotona löysin profeetta Haggain sanan, jossa moititaan israelilaisia omien talojen rakentamisesta Herran temppelin sijasta. Siinä ymmärsin, että minun on alettava rakentaa seurakuntaa eikä taloja.

Arkkitehtitoimistossa opittuja taitoja tarvittiin kuitenkin siinä tehtävässä, johon Jumala oli johdattava. Epävarmasta puhujasta ja sitkeästä puurtajasta kasvoi sisäisen kutsun kautta seurakunnan pitkäaikainen paimen, jonka julistus noteerattiin helluntaiherätyksen ulkopuolellakin. Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa vaikuttanut opettaja Yrjö Knuuttila kehotti 80-luvulla opiskelijoita menemään Saalemiin kuuntelemaan Kai Antturia, että saisivat käsityksen siitä, miten pitää saarnata.

Isän syntymäpäivänä keskiviikkona 22.3.2006 Saalemissa klo 13 eläkeläisten kokous, klo 15-17 onnittelut ja kahvitarjoilu, klo 17 musiikillinen juhla.

Ei kommentteja: